Cedric Wayland

Isoveli; Alvin Wayland
Isosisko; Seyrena Wayland

Voima
Kykenee hallitsemaan valoa; muodostamaan sitä, sammuttamaan sekä käyttää sen kirkkautta ja polttavuutta hyväksi aseenaan. Pystyy muodostamaan valopalloja, joita voi käyttää vastustajia vastaan (räjäyttää level Et). Lisäksi Cedillä on myös muunlaisia valon hallintakeinoja.
Mielenhallinta taitonsa ovat hyvät, sillä Ced on joutunut käyttämään mielenhallinta taitojaan useasti ja siksi ne ovat päässeet kehittymään kiitettävästi. Lisäksi hän on normaalia ihmistä huomattavasti voimakkaampi ja nopeampi kuten vampyyrin yleensäkin.


Luonne
Ced on kasvanut hyvin auktoriteettisessa suuressa vampyyriperheessä, jossa kuri ja kyseenalaistamaton totteleminen olivat arkipäivää. Osittain tämän takia hän on kasvanut eräänlaiseen vanhoollisen ajatusmaailman muotoilemaan muottiin, joka määrää suurelta hänen luonteensa. Silloin tällöin hän uskaltaa koittaa rajaa, antaa enemmän tilaa omalle persoonallisuudelleen, mutta yleensä hän tottelee kapinoimatta asetettuja sääntöjä. Nuorukainen ei halua ongelmia puoleensa ja niinpä hän välttelee täpäriä tilanteita suunnitelmallisuudella sekä äärimmäisellä huolellisuudella. Oikeastaan ainoa tilanteet, joissa Ced on joutunut ongelmiin, ovat olleet hänen eläväisen impulsiivisen veljensä aiheuttamia. Huolehtivaisena vampyyrina hän on siivonnut isoveljensä jälkiä ja joutunut sen takia kiperiin tilanteisiin, joita hän ei normaalisti tasapaksussa elämässään kohtaisi.

Huolimatta Cedin ja Alvinin aivan erilaisesta maailmankuvasta, on veljensä vampyyrille hyvin rakas ja tärkeä, sillä perhe on aina kaikki kaikessa. Hän on lisäksi aina ihannoinut veljensä uskaliasta kapinointia, pelotonta rohkeutta sekä tapaa, miten toinen uhmasi varsinkin heidän isänsä määräyksiä. Alvin saattoi lähteä kymmeniksi vuoksiksi ulkomaille ja Ced alistui aina kiltisti vanhempiensa tahtoon. Hänellä on silti aina ollut tietyistä asioista ristiriitaisia tunteita; esimerkiksi hän periaatteessa haluaisi olla yhtä impulsiivinen ja elämänjanoinen kuten veljensä, mutta kuitenkin hänet on opetettu halveksimaan senkaltaista elämäntapaa. Eikä hänen uskalluksensa koskaan riittäisi astumaan rajan yli ja uhmaamaan maailmaa niin räikeästi.
Vampyyrien perinteiden mukaan levelien merkitystä on korostettu pojalle koko hänen elämänsä; hänen on turha kuvitella menevänsä naimisiin huonosukuisen tai itseään alempiarvoisen vampyyrin kanssa. Suhde ihmiseen olisi häpeäksi koko arvovaltaiselle suvulle. Ihmiset ovat tarkoitettu vampyyrien ravinnonlähteeksi ja Cedille on opetettu, ettei ruualla ole leikkimistä. Silti hän on hyvin kokematon ihmisten kanssa ja on aidonkiinnostunut siitä, millaisia he oikeastaan mahtavat olla. Tietysti he eivät voi olla ylväiden vampyyrien veroisia, mutta ihmiset vaikuttavat kummallisen älykkäiltä olennoilta.

Cediä voisi kuvailla epävarmaksi pikkuveljeksi, joka tarvitsee rinnalleen rohkeamman ja kokeneemman tekemään suurempia päätöksiä. Tietysti hän osaa toimia itsenäisesti, mutta vaikeat tilanteet tekevät vampyyrista epävarman ja aran. Hänen isänsä on aina sanonut, mitä hänen tulee tehdä, joten johtajan uupuminen on hämmentävää. Silti Ced ei tottele ketä tahansa, vaan hän on harvinaisen tietoinen omasta itsestään. Tarpeeksi vakuuttavalla käytöksellä hänet saattaa saada suhteellisen helpostikin puolelleen, ellei hänellä ole muita päämääriä; nuorukainen osaa olla erittäin itsepäinen ja määrätietoinen halutessaan jotain tarpeeksi voimakkaasti.

Joku saattaisi sanoa Cediä tylsäksi, sillä hän ei juuri osaa revitellä elämässään. Käytös on usein hyvin arvovaltaista, jäykän asiallista, harkittua ja täsmällistä. Joku muu saattaa kuvailla häntä vain pohtivaksi, rajansa tietäväksi nuorukaiseksi, joka osaa pysyä poissa vaikeuksista järkeään käyttämällä.
Maltillisuutta ja arvokkuutta korostanut menneisyys on tehnyt Cedistä käytökseltään hyvin pitkäpinnaisen, joillain on kuitenkin taito saada hänet hermostumaan – kuten veljellään. Suuttuneena vampyyri harrastaa enemmäkseen vain naljailua ja suorasukaisia kommentteja, sillä sivistyneet arvonsa tuntevat vampyyrit eivät tappele nyrkein. Ced ei tappele fyysisesti kuin äärimmäisessä pakossa, tilanteista selvitään puhumalla tai vain antamalla periksi. Hänen itsetuntonsa ei romahda pienistä kolhuista, eikä hänellä ole lapsellista tarvetta päästä aina tilanteen voittajaksi.

Yleisesti Ced on muille peruskohtelias sekä ystävällinen. Verkostuminen on vampyyrille tärkeää ja siksi hän mielellään tutustuukin muihin. Muiden asioista ollaan aidosti uteliaita, vaikka Cedin uteliaisuus ei ole mitään verrattuna hänen veljensä tiedonjanoon.
Häneen itseensä syvällisemmin tutustuminen saattaa olla hankalaa, sillä Ced ei juuri avaudu itsestään juuri kenellekään. Joskus hänen lauseensa saattavat olla liiankin rehellisiä ja suorasukaisia, mutta vampyyri yrittää yleensä harkita sanansa tarkoin.
Ylempiarvoisiaan mielistellään totutun tavan mukaisesti ja osittain suuresta pelosta, jota Ced tuntee itseään moninkertaisesti voimakkaampia aristokraatteja kohtaan.

Eniten vampyyri arvostaa hyväkäytöksisiä sekä ajattelevaisia vampyyreja, jotka osaavat ottaa muut kohteliaasti huomioon. Hurmaavalla käytöksellä hänet saattaa saada pauloihinsa suhteellisen helposti, vaikka Cedille on aina opetettu, ettei pidä olla sinisilmäinen. Miellyttävät sanat ovat kuitenkin käskytykselle kaivattu vastakohta , sillä vampyyri pitää huomiosta, vaikkei sitä tietoisesti haekaan. Hänet muistetaan aina ennemminkin hyvän näköisenä seinäruusuna kuin juhlien keskipisteenä.

Ulkonäkö
Pituus 176 cm
Paino xx kg

Kuten vampyyrit yleensäkin, hipoo Ced ulkonäöllään jumalallista täydellisyyttä; silkkisen pehmeä vaalea iho on virheetön, jäntevä vartalo on sopusuhtainen ja hänessä on yliluonnollista ulkoista kauneutta sekä ripaus seksikkyyttä kuten kenessä tahansa muussa vampyyrissa. Varsinkin ihmisten silmissä hän näyttää syötävän hyvältä ja se on monesti ollut hänen edukseen verenjanonsa tarvittua tyydytystä.



Kasvoiltaan Ced on luokiteltavissa enemmän kauniiksi ja puhtaan suloiseksi kuin varsinaisesti miehisen komeaksi. Kapeat kasvonsa eivät ole kovinkaan kulmikkaat tai miehekkäät, muttei hän silti muistuta pikkupoikaa. Muodot ovat hienopiirteiset sekä sulavalinjaiset.

Ulkoisesti hän muistuttaa ehkä eniten teini-ikäisten tyttöjen huokailemaa unelmapoikaystävää viattoman näköisellä suloisuudellaan.

Kehonsa ei ole kovinkaan lihaksikas, mutta aivan hinteläkään.

Suuret aistikkaat silmänsä ovat sekoitus kellertävän ruskeaa yhdistettynä tummansuklaan voimakkaaseen sävyyn sekä mustuaista ympäröivää kirkasta kullanhohtoa. Silmistä saattaa kajastua hieman lilahtavaa sävyä riippuen valaistuksesta. Värisävyjen voimakas vaihtelu saa aikaiseksi hyvän intensiivisen katseen.

Hiukset ovat hillityt, melko päätä myöden menevät ja aina tarkasti aseteltu haluttuun asentoon. Otsahiukset suuntautuvat oikealle ja sävyltään hiukset ovat pääosin luonnonvalkoiset, mutta etuhiukset ovat eritoten oikealta puolelta suklaanruskeat. Sävy vaalenee tasaisesti muualta valkeisiin hiuksiin. Kulmakarvansa ovat myös luonnollisen valkoiset, tarkkaan huolitellut kuten koko muukin olemuksensa.

Lävistyksiä ei löydy yhtään, eikä arpiakaan, mutta alaselästä löytyy tatuoitu latinalainen sitaatti Potius mori quam foedari - Ennemmin kuolema kuin häpeä.

Vaatekokonaisuus 1
Vaatekokonaisuus 2
Vaatekokonaisuus 3

Vaatetyyli painottuu kauluspaitoihin ja muihin arvovaltaisempiin vanhahtaviin vaatekappaleisiin, sillä Ced ei ole juuri kiinnostunut nykyilmiöistä. Sävyt ovat hillittyjä, usein pelkkää mustaa ja valkoista.
Mieltymystensä takia hän on varsin ihastunut koulupukuun, koska se näyttää hänen päällään hyvältä ja siitä heijastuu arvovaltaisuus. Upeasti suunnitellut pienet yksityiskohdat näyttävät vaikuttavilta ja silmiä hiveleviltä.

Menneisyys
Cedric syntyi elokuussa vuonna 1852 kuuluisaan ja arvostettuun Waylandin sukuun, joka on yksi vampyyrimaailman eliitin, vampyyrineuvoston perustajasuvusta. Sukunsa tavoin vampyyri totutettiin pienestä pitäen noudattamaan kyseenalaistamatta vampyyreille sopivia normeja sekä vampyyrinneuvoston aatteita ja periaatteita.
Jonain päivänä hän jatkaisi ylväänä sukunsa jalanjäljissä yhtenä järjestön merkittävimmistä henkilöistä, kunhan hänen elämänkokemuksensa pääsisi ensin karttumaan tarpeeksi. Ced on kyllä puolessatoista vuosisadassa päässyt hyvin perille neuvoston asioista, ja hän tietää monista henkilöistä sellaisia asioita, joista jotkut saattaisivat haluta katkaista pään. Hän on päässyt toimimaan tärkeissä tehtävissä, joista monet vain unelmoivat, mutta hän ei kuitenkaan ole vielä valmis vakituiseen työhön arvostetussa organisaatiossa.

Kurinalainen kasvatustapa oli hyvin vanhoollinen ja sen opit ovat iskostuneet syvälle Cedin mieleen. Vastoin isoveljensä Alvinin tapoja, hän ei juuri koskaan kapinoinut vanhempiaan vastaan, vaan alistui tiukkalinjaisiin oppeihin nöyränä ja uskollisena.
Nuorukaisen maailmankuvansa rakentui veljeensä nähden aivan erilaiseksi ja moni nykyaikainen ja yksilökeskeinen vampyyri kavahtaisi mustavalkoista, perinteisiin nojaavaa ajatusmaailmaansa. Opit ihmisistä, oikeasta ja väärästä eroavat melkoisesti niistä vampyyreista, joita ei kasvatettu tottelemaan vampyyrineuvoston sääntöjä.

Jokaista perheenjäsentään rakastetaan hyvin sydämellisesti, vaikka heillä, kuten kaikilla muillakin perheillä on välillä omat riitansa. Suurin ristiriitaisuus perheessään on aina ollut hänen itsepintaisen isänsä ja kapinallisen veljensä välillä. Heidän toimeen tulevuutensa on aina ollut kyseenalainen, vampyyri on pompotellut heidän välillään, yrittänyt löytää rauhaisaa välitilaa, turhaan. Nykyään hän nojaa elämässään rakkaan isänsä tiukkoihin oppeihin, vaikka välillä hän joskus pohtii, olisiko hänen veljensä ihannoima elämäntapa sittenkin parempi vaihtoehto. Hänet on silti opetettu vihaamaan sellaista elämäntapaa ja Ced tuntee siksi välillä syvää halveksuntaa veljeään kohtaan, vaikka hän ei voisikaan koskaan vihata veljeään heidän riidoistaan huolimatta. Perhe on aina tärkein ja Alvin on hänelle rakkain sisarus, vaikka he eivät toisiaan kykene aina ymmärtämään. He ovat aina olleet läheisiä, mutta heidän ulkopuolisista epäilyttäväksikin luokiteltava suhteensa oli nuorempana vielä läheisempi. Ced nukkui veljensä vieressä, hakeutui aina rohkeamman veljensä turvaan ja seurasi tätä joka paikkaan. Vuoden kuitenkin vierivät ja he kasvoivat osittain erilleen, vaikka veljeytensä ei koskaan varsinaisesti kärsinyt vuosikymmenten välierosta.

Perheen mustanlampaan matkustaessa ulkomailla pitkin poikin elämänjanoaan tyydyttämässä, pysytteli Ced onnellisena rakkaan perheensä parissa, tutustui tarkemmin suvun arvostaman neuvoston toimintaan itselleen hyvin tärkeän isänsä opettamana. Hänestä tulikin nopeasti isänsä suosikki, sillä miellyttämishaluinen ja asioista kiinnostunut poika oli aina innoissaan mukana neuvoston toiminnassa. Vuosien saatossa Ced on matkustanut isänsä kanssa ympäri maailmaa seminaareissa ja kokouksissa pyörien, tutustunut arvokkaisiin vampyyrisukuihin ja suuriin vaikuttajiin.

Vuosien vieriessä ja vanhemman sisaruksensa mennessä naimisiin, kasvoivat paineet myös Cedin kohdalla; hänen ymmärtäväisempi äitinsä ei ole koskaan ollut niin painostava hänen suhteensa kuin isänsä, joka jaksaa aina ajoittain muistuttaa suvun jatkamisen tärkeydestä. Vampyyria on yritetty parittaa muutaman hyväsukuisen vampyyrineidon kanssa turhaan, sillä Ced ei koskaan osoittanut suurempaa kiinnostusta morsiusvaihtoehtoja kohtaan ja suhteet ovat aina lopulta kariutuneet. Hän kyllä haluaisi miellyttää isäänsä ja hyväksyä jonkun ehdotetuista vampyyrineidoista, mutta hän haluaa suhteen rakentuvan rakkaudelle. Se on yksi hänen itsepäisistä päätöksistään, josta vampyyri ei halua luopua, vaikka se aiheuttaakin hänen kunnioittamalleen isälleen suurta päänvaivaa. Sitä paitsi vampyyrineuvosto houkuttaa häntä tällä hetkellä paljon enemmän kuin parisuhde kenenkään kanssa. Rakkaus tulee, jos on tullakseen.

Alvinin palatessa kotiinsa Englantiin, oli Ced sattumoisin ulkomailla isänsä kanssa kiertelemässä Eurooppaa; juomassa kupposia ihmisverta pitkissä vampyyrineuvoston kokouksissa. Veljensä palattua takaisin Englantiin pisimmältä ulkomaanreissultaan koskaan, käski heidän isänsä Cediä liittymään veljensä perässä Willington’s Academyyn ja vahtimaan oikukasta Alvinia. Sen lisäksi hänelle annettiin tehtäväksi tarkkailla koulua, jos sieltä vaikka irtoisi vampyyrineuvostolle tärkeää tietoa. Tietysti vampyyri oli vakuuttanut olevansa täysin harmiton ja luultavasti hänet hyväksyttiin kouluun, koska hänestä ei olisi minkäänlaista vastusta koulun presidentille. Ced tietää sen varsin hyvin, eikä hän vahingossakaan näkyvästi asettuisi vastaan eniten pelkäämäänsä puhdasveristä.

Tapahtunutta

~So we meet again, my brother
- Cedric saapuu kouluun ja hän törmää ensimmäisenä asuntolalla veljeensä. Pientä keskustelua viimeisestä 30 vuodesta, jonka aikana veljekset eivät ole nähneet toisiaan

~What a Lovely Surprise
- Seyrena saapuu kouluun ja hänen veljensä ovat vastaanottamassa kolmannen Waylandin sisaruksen

~Kuun sininen loiste luo varjot
- Alvin ja Everley ovat tutkimassa koulua, Cedric päätyy heidän kanssaan "tutkimusretkelle"

~Lazy Sunday
- Alvin rikkoo Cedin lukuelämyksen. Oleskeluhuoneeseen eksyy myös Dreivas.