Shantel Wayland

POWERS
Kehittyneet aistit kuten vampyyreillä yleensä; mielenhallintaa Shantel ei ole juurikaan tarvinnut vanhempien tai sisarusten hoitaessa kiistatilanteita, eikä siksi osaa käyttää moista manipulaatiota hyväkseen kuin ehkä mahdollisesti vahingon kautta.

Varsinaisena päävoimana on tuli. Nuoren ikänsä ja vähäisten voimia kaivanneiden tilanteiden vuoksi neito ei ole läheskään perillä voimansa ulottuvuuksista tai kaikesta mitä elementillä saisi aikaan, eihän harjoitusta juuri ole ollut; tästä syystä tuli onkin hyvin vahvasti yhteydessä tunteisiin. Pienet ja helpot asiat kuten liekin sytyttäminen sormia napsauttamalla luonnistuvat mallikkaasti eivätkä tuota suurempaa ongelmaa - neito kykenisi varmasti halutessaan muovaamaan liekeistä aseen tai suojamuurin ympärilleen, mutta tällaiset suurempaa ponnistelua vaativat suoritukset tapahtuvat usein täysin hallitsemattomasti. Esimerkiksi äkilliset tunnelataukset kuten pelko tai viha, ehkä jopa innostuminen voivat päästää pinnan alla kytevän liekin täysin varoittamatta valloille; monesti ovat Waylandien sukukartanon hienot silkkiverhot tulen nielemiksi joutuneet.

Ongelmista johtuen Shantel ei juurikaan käytä voimaansa tai ainakin yrittää pitää kaiken siihen liittyvän minimissä sekä pysyä itse tyynenä. Aina ei tunteiden pidätteleminen kuitenkaan toimi ja neito onkin kykeneväinen aiheuttamaan varsin mittavaa vahinkoa täysin kontrolloimattomilla tunnepurkauksilla. Äkillinen kiihtymys saa usein myös kämmenet lämpeämään, Shantelin käristäessä kaiken koskettamansa vähintään kivuliaille palovammoille. On siis sanomattakin selvää, että nuori neito kokee lievää epävarmuutta ja jopa ahdinkoa voimansa vuoksi, tietämättä mitä sillä oikein tehdä.



CHARACTER
-- Lempeä ja herttainen, lämminhenkinen
-- Huoleton ja naiivi, keskittyy lähinnä positiivisiin asioihin
-- Loistavat sosiaaliset taidot ja miellyttävä itseilmaisu
-- Tunneälyltään varsin tarkka, huomaa herkästi muutokset ilmapiirissä
-- Tulistuu itselleen tärkeiden asioiden vuoksi kohtalaisen helposti, mutta leppyy nopeasti
-- Ei osaa juuri olla pitkävihainen tai kantaa kaunaa
-- Miellyttämishaluinen ja mukautuvainen

Waylandien tiukka kotikasvatus on huomattavasti löyhemmät raamit alusta asti Shantelin kohdalla saanut, eikä neitoa ole aivan yhtä karuun muottiin yritetty taivuttaa kuin vanhempia sisaruksiaan - ehkä tästä syystä neito niin naiiviksi ja pehmeäksi varttuikin. Hyvät käytöstavat ovat silti lempeään persoonaan vahvasti iskostuneet eikä arvokkuus ole lainkaan vähäteltyä; puheenparsi ja lähes täydellinen etiketti taittuvat Shantelilta kuten niiden kuuluukin, eikä neidon käytöstä epäsopivaksi voisi useinkaan moittia. Negatiivista tai synkkää vaikutelmaa nuorikosta on hyvin vaikea saada hänen liidellessään tilanteesta toiseen niin vilpittömällä innolla, ettei jää epäselväksi kaiken suoraan sydämestä täysin vailla teeskentelyä kumpuavan.

Seurapiireissä vietetyt vuodet ovat koulineet neidosta varsin taitavan puhujan ja Shantel lukeekin vaivatta muita kanssaeläjiään, osaten ongelmitta sovittaa omat sanansa ja käytöksensä näiden mielentiloihin. Intuitiivisuus on yksi neidon luontaisista lahjoista, jota on opittu nuoresta iästä asti käyttämään hyväkseen aina kuin se vain on mahdollista; herkkyytensä vuoksi Shantel myös usein samaistuu muihin aivan liian syvästi, jakaen näiden ilot ja surut kuin ne omia olisivatkin. Neidon pehmeys ja luottavaisuus usein pelkäksi typeryydeksi saatetaan leimata ja älykkyys täysin aliarvioida, aivan kuin lempeässä luonteessa jotakin vikaa olisi - todellisuudessa vampyyritar on kuitenkin terävä-älyinen ja yllättävän vahvaluonteinen, kestäen paljon enemmän kuin soma ulkokuori ensinäkemältä antaa ymmärtää. Juhlissa ja yhteisissä kokoontumisissa neito on eittämättä elementissään ja erottuu selväksi valopilkuksi heleine nauruineen ja loistavine sosiaalisine taitoineen, joiden turvin helposti verkostoidutaan - onhan Shantelia varsin vaikea vihata tai edes epämiellyttäväksi kutsua, elleivät moiset sanat pelkästä kateudesta kumpua.

Itselle tärkeitä asioita kuten perhettä ja ystäviä vaalitaan viimeiseen asti ja neito saattaa suorittaa suuriakin henkilökohtaisia uhrauksia näiden parasta edesauttaakseen tai nämä iloisiksi tehdäkseen. Vampyyrin suosioon on helppo päästä, eihän siihen oikeastaan vaadita kuin ystävällinen sana jos toinenkin, pieni hymynhäivä tai mahdollisesti auttavan käden ojennus - eikä kerran ystäviksi luettuja noin vain syrjään heitetä ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalle sattuessa. Shantel onkin hyvin luotettava ja lojaali, jakaen rakkauttaan kaikille jotka sen haluavat ottaa vastaan.

Wayland kun on, ei neito sydänjuuriaan myöten viaton yllättäen ole - suoranainen manipulointi tai häikäilemätön tunteettomuus ei ehkä vampyyrin luonteeseen sovi, mutta hyvän tunneälynsä turvin neito kykenee vaivatta muovaamaan omaa ulosantiaan sellaiseksi, jonka avulla omia mielitekoja tyydyttämään kyetään. Jotain kovasti halutessaan hän tietää kyllä mistä naruista vedellä saadakseen muut huomaamatta tahtoonsa taipumaan ja kuun taivaalta parilla tarkkaan harkitulla silmänräpäytyksellä kurkottamaan. Shantelia on myös vaikea saada pois raiteiltaan suistumaan, mikäli neito on jotain päähänsä saanut; yllättävä härkäpäisyys nousee ajoittain esiin kipakkuutena, vaikka mielialan heittelyt eivät muutoin neitoa juuri vaivaa. Itsetietoisuus ja ylpeys omista juurista selvästi kumpuavat, mutta turhan nenäkkääksi tai ylimieliseksi ei Shantel ole silti varttunut siitä huolimatta, että lähes kaiken haluamansa elämänsä aikana onkin saanut tavalla tai toisella. Muiden mielipiteitä ja ajatuksia kunnioitetaan siinä missä omiakin ja suvaitsevaisena modernina nuorena naisena on vampyyri hyvin luonteva niin puhujana kuin kuuntelijanakin, eikä turhan hanakasti ole aatteitaan ääneen lausumassa jos niiden esiin tuomiselle ei selvää tarvetta ole.

Ainoa epävarmuuden tunnetta muutoin tasapainoisessa persoonassa aiheuttaa oman kyvyn hallitsemattomuus, joka koetaan toisinaan jopa liiankin suureksi taakaksi. Turhan helposti kontrollista karkaavista voimista onkin ajan myötä kehittynyt jopa pelätty osa itseä, jonka Shantel mieluusti uteliailta silmiltä peittäisi. Muutoin huoletonta luonnetta varjostaa epävakaus, joka saa neidon varomaan omia tunteitaan turhankin tarkkaan; kiihtymys pyritään aina sammuttamaan mahdollisimman nopeasti ja ehkä siksi vampyyri lempeyteensä niin voimakkaasti onkin kiinnittynyt.



PAST
-- Syntyi 1950-luvun puolivälissä iltatähdeksi, Waylandien sisaruskatraan jatkeeksi
-- Asunut koko tähänastisen elämänsä Englannissa vanhempien luona
-- Nauttinut ylettömästä hemmottelusta ja yltäkylläisyydestä
-- Pidetty lähes täysin ulkopuolella kaikista Neuvostoon liittyvistä asioista
-- Esiintynyt paljon seurapiireissä perheensä kanssa
-- Erityisen läheinen molempien vanhempien kanssa; rakastavat välit kaikkiin sisaruksiinsa

Shantel syntyi suuren lapsikatraan nuorimmaiseksi 1900-luvun puolivälissä, piristäen oikeana iltatähtenä jo vanhimmista sisaruksista tyhjentynyttä sukukartanoa. Waylandien ehkä kuuluisaksikin tullut tiukka kotikasvatus ei välttämättä täysin samoihin mittoihin yltänyt kuin aikaisemman jälkikasvun kohdalla, mutta kurissa ja nuhteessa nuori neito sai silti varttua; käytöstavoista ei tingitty ja etiketti tuli tutuksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Vaikka perhe onkin tiiviisti liitoksissa Neuvostoon, eivät vanhemmat nähneet syytä liittää nuorimmaista sen asioihin tai tehtäviin, joiden pariin osa vanhemmista sisaruksista olivat jo suuntautuneet - senpä vuoksi Shantel varttui lähes täysin tietämättömänä kulissien takana elävistä suuremmista juonista ja agendoista, päästen nauttimaan perheen loisteliaasta asemasta seurapiireissä äitinsä ja Satinen kanssa. Toisin kuin moni muu Waylandien perheenjäsen, tulee Shantel hyvin toimeen molempien vanhempien kanssa; välit isään eivät ehkä ole maailman rakastavimmat tämän rajoittuneen perhe-elämän vuoksi, mutta nuori neito ei ole koskaan saanut kokea sitä raivoa tai epäsuopeutta, joita Waylandien pää ainakin osalle muista jälkeläisistään jakoi näiden tuottaessa pettymyksiä paljon vaativalle miehelle.

Vaikka onkin asunut Englannissa koko ikänsä, on Shantel matkustellut maailmalla kohtuullisen paljon äitinsä, Satinen ja toisinaan Cadricin kanssa heidän osallistuessaan milloin mihinkin tapahtumaan ja tilaisuuteen. Kuva täydellisestä ja rakoilemattomasta perheidyllistä on hyvin pitkälti neidon kohdalla pitänyt paikkansa, onhan hän suurimmalta draamalta lähes täysin säästynyt eikä kukaan ole toistaiseksi halunnut ruusuisia kuvitelmia särkeä. Kotinurkissa pyörimisen ja satunnaisten juhlien lisäksi useat taiteita koskevat harrastukset pitivät nuoren neidon kiireisenä, puhumattakaan seurapiirien pyörteistä ja suhteista, joiden vietäväksi Shantel helposti itsensä sai ujutettua pehmeän ja naiivin luonteensa vuoksi. Minkään suuren tai mainittavan skandaalin uhri ei nuorikko ole koskaan ollut, vaikka läheltä ovat moiset saattaneet monesti neitoa koskettaa - Waylandien taikuus kuitenkin kerta toisensa jälkeen hänet pelasti, eikä vampyyri itse taida edes olla tietoinen puolistakaan läheltä-piti-tilanteista.

Perhe on tietenkin Shantelille kaikki kaikessa ja jokaista sisarusta rakastetaan mahdollisista vioista huolimatta; läheisimmät välit silti varmasti Satineen ja Aubreyyn ovat muodostuneet näiden pisimpään kotona aikaansa vietettyä ennen Akatemiaan karkaamista. Seyrena on aina säilyttänyt aavistuksen uhkaavan olemuksensa, mutta vanhinta sisarta silti suuresti ihaillaan tämän määrätietoisen asenteen ja viileän asiallisuuden vuoksi - Aubreyn selän taakse taas on helpointa karkuun juosta, mikäli turvaa kaivataan. Alvinin tuuliviirimäisyyttä omalla tavallaan jopa kadehditaan tämän niin paljon nähtyä ja maailmaa kierrettyä (ja vanhempia niin näkyvästi vastustettua), Cedric taas kuuliaisuutensa ja hyvätapaisuutensa vuoksi oman arvostuksensa pyytteettömänä saa. Perheen nuorimmaisena ei Shantelia kohtaan ole juuri asetettu elämää mullistavia paineita, eivätkä vanhemmat ole neitoa avioliittoon edes ajatelleet työntää - ja mikäli moinen perheen päälle olisikin joskus mieleen juolahtanut, on lempeä äiti aina ajatukset muualle kääntänyt ja vanhempien sisarusten suuntaan ohjannut, näihin ensimmäisenä keskittymään kehottanut; toisin sanoen Shantel on saanut elää niinkin vapaana kuin synnyinsijoiltaan ja sukunimensä asettamilta rajoitteilta on suinkaan kyennyt.

Akatemiaan Shantel eksyi oikeastaan vain silkkaa yksinäisyyttään; muut sisarukset olivat edeltä karunkuuluisaan kouluun astelleet ja niille teilleen jääneet, eivätkä kodin turvalliset seinät enää lainkaan niin kutsuvilta tuntuneet. Syytä ei neitoa ollut Akatemiasta kaukana pitää, olihan paikalla jo useampi vahtiva silmäpari hänet kaidalla tiellä pitämässä ja estämässä perheen nimeä lokaan edes vahingossa upottamasta. Ja niin Shantel silmät loistaen lopulta koulun porteille päätyi, Waylandien sisarusparven kokonaiseksi ensimmäistä kertaa moneen vuosikymmeneen vihdoin tehden.



LOOKS
-- 162cm, varreltaan siro ja kohtalaisen hento
-- Vaalean kalpea ja virheetön iho vailla näkyviä lävistyksiä tai arpia
-- Hiusten luonnollinen väri on platinanvaalea; suortuvat yltävät lapaluiden väliin
-- Silmät ovat kohtalaisen suuret ja väriltään kullanhohteiset
-- Kapeat, timantinmuotoiset ja pienet kasvot
-- Nuorekas ja elegantti pukeutumistyyli, suosii vaaleita ja hillittyjä sävyjä
-- Vasemman käsivarren sisäpuolelle on tatuoitu lause “clarere audere gaudere”

Kuten kaikki kuolemattomuudesta nauttivat ilmentää Waylandien nuorimmainenkin yltäkylläistä kauneutta virheettömine ja linjakkaine piirteineen, jäämättä juurikaan muiden kaltaistensa varjoon. Parhaiten Shantelia kuvaisi kuitenkin sievä; neito ei ole niinkään viettelevän tyrmäävä, vaan lähinnä miellyttävän pehmeällä tavalla kuvankaunis ja viehättävä. Ensivaikutelmaltaan neito on helposti lähestyttävä, eikä hänestä hehku samanlaista viileää luotaantyöntävää eleganssia kuin joistain vanhemmista sisaruksistaan tai jaloverisistä ylipäätään - pelkän ulkoisen olemuksen puolesta Shantel on lämminhenkinen, käyttäen hyväkseen hentoa ja hillittyä elekieltä. Marmorinvalkeaan ihoon sekoittuu aavistus lämpimämpää kermaa, joka sulautuu helposti neidon koko kehoa hallitsevaan vaaleuteen, jota eivät pienetkään virheet näytä koristavan. Kaikesta huolimatta nuorimmainen on silti varsin helposti tunnistettavissa Waylandiksi pelkästään timantinmuotoisten kasvojen hienostuneista linjoista, joita arvokkuus entisestään korostaa.

Varreltaan suhteellisen lyhyeksi jäänyt Shantel on ehdottomasti sisaruskatraan pienikokoisin ja hennoin aivan kuin se nuorimmaisen asema olisikin; pituutta kertyi vain 160 ja risat, mutta korkokenkiin mieltyneenä ei neito ole seikasta juurikaan pahoillaan. Sopusuhtaisuus kuvastuu vartalosta varsin selvästi eikä Waylandia ole turhan huomiotaherättävillä muodoilla siunattu, kehon ollessa lähempänä maltillisen siroa kuin kurvikasta. Lantio levenee juuri sopivasti ollakseen naisellinen ja jättäen kapean vyötärön hyvin esille; rinnat puolestaan ovat kaikessa täydellisessä pyöreydessään kohtalaisen pienet, eivätkä herätä erityistä huomiota vaikka pukeutumisellaan Shantel saakin niitä helposti korostettua. Pitkät sääret sen sijaan ovat yksi kehon parhaimmista puolista, eikä neito epäröikään niitä vilautella aina kuin se vain on mahdollista.

Pehmeäpiirteisiin ja suloisiin kasvoihin tuovat lisää muotoa siististi nypityt vaaleanruskeat kulmat, jotka kaartuvat kauniin luonnollisesti. Silmät puolestaan ovat pyöreähköt ja suuret, saaden aikaan vieläkin viattomamman vaikutelman; iiristen väri jäljittelee tuttuun tapaan kullanruskean sävyjä kuten suurimmalla osalla sisaruksistakin. Kirkkaat silmät ovat varsin ilmeikkäät ja yleensä neitoa milloinkin ravisuttelevan mielialan kykenee helposti niistä lukemaan, vaikka Shantel on yrittänyt moisesta helppolukuisuudesta pois opetella. Kaikesta vaaleudesta poiketen ovat silmiä ympäröivät ripset yllättävän tummat ja luonnollisen tuuheat, eikä niiden korostamiseen juuri apua kaivata. Kasvoja reunustavat luonnonvalkeat ja paksut suortuvat, jotka kaartuvat yleensä hienoisille laineille vaikka neito ne mielellään suorina pitäisikin; väri taittuu enemmän lämpimään kultaan kuin kylmään hopeaan. Pisimmillään silkkiset hiukset yltävät hipomaan alaselkää, mutta niitä ei nähdä kovin usein vapaina; letti tai niskaan nostettu nuttura ovat tavanomaisia tapoja pitää vallattomat kutrit kurissa. Kasvoja kehystävät silti lähes aina lyhyemmät kiehkurat, jotka kampaukselta niskuroiden karkaavat hentoja solisluita latvoillaan kutittelemaan. Hiusten seassa saattaa usein nähdä koruja tai silkkinauhoja, ehkä jopa kevään kauniita kukkasia mikäli Shantel oikein innostuu; neito rakastaa piristää pehmeää ulkonäköään hempein värein ja kultaisin ketjuin, luoden mitä mielikuvituksellisimpia kampauksia sille päälle sattuessaan.

Pukeutumistyyliltään Shantel on aivan yhtä hempeä kuin miltä kasvojen puolesta näyttääkin, säilyttäen silti samalla hillityn naiseuden. Vaatteet ovat hienostuneita ja poikkeuksetta kalliita, onhan neidolla varaa josta käyttää eivätkä vanhemmat ole nuorimmaiselta iloa kieltäneet. Värisävyt harvoin edustavat kirkkautta tai räikeyttä, eihän Shantel sellainen luonteeltaankaan ole - mustaa käytetään myös varsin hillitysti, valkean edustaessa paljon raikkaampaa ja puhtaampaa sävymaailmaa. Korut ja asusteet tuovat mukanaan kaivattua piristystä, tyyriistä mausta puhumattakaan, ja siroja ranteita koristaakin poikkeuksetta rengas jos toinenkin samalla kun elegantin kaulan linjoja myötäilevät timantit tai helmet. Kenkien suhteen mielipide on myös hyvin yksiselitteinen; korkokengät tai ei mitään; kaapista tuskin löytää ainoitakaan tasapohjaisia, sipsutteleehan Shantel mieluummin avojaloin kuin sellaisissa jalkineissa, jotka eivät kehon muotoja oikeuksiinsa tuo.

Ainoina lävistyksinä pysyvät yhdet reiät korvanlehdissä eikä kehoon muitakaan erikoisuuksia ole haluttu painaa lukuunottamatta yhta pientä ja huomaamatonta tatuointia, joka löytyy oikean ranteen iholta. Latinankielinen fraasi “clarere audere gaudere” tarkoittaa suoraan käännettynä bright, daring, joyful ja se edustaa kantajalleen kaikkea sitä, mitä tämä toivoo olevansa.



EXTRAS
-- Ei juurikaan juo, ellei satunnaista kuohuviinilasillista lasketa - veren ollessa tietenkin asia erikseen
-- Epävarma verenhimon hillinnässä; juonut lähinnä oikeaa verta ja vierastaa veripillereitä
-- Harrastaa erinäisiä taiteita aina pianonsoitosta piirtämiseen ja ratsastukseen
-- Puhuu sujuvasti Englannin lisäksi ranskaa, saksaa ja espanjaa
-- Tietää perheensä olevan tärkeä osa Neuvostoa, mutta ei ole juuri lainkaan selvillä siitä, mitä kaikkea kulissien takana pyöriikään



THOUGHTS
Suhtautuminen ihmisiin on aavistuksen jännittynyttä, sillä Shantel ei ole elämänsä aikana juurikaan ollut tekemisissä heidän kanssaan - ainakaan muutoin kuin päivällisaikaan. Neito on kuitenkin utelias näiden päänsisäisistä liikkeistä, mutta pelkää samalla verenhimonsa ottavan vallan eikä oikein tiedä miten pitäisi itsensä hallinnassa.

Vampyyrien luonnollisen arvoasteikon kunnioittaminen tulee selkärangasta kuin luonnostaan, kiitos Waylandien tiukan kotikasvatuksen. Muut jaloveriset saavat ansaitsemansa kohtelun, kun taas puhdasverisiin suhtaudutaan lähinnä ihailun ja pelon sekaisin tuntemuksin, tätä kuitenkaan ääneen myöntämättä. Itseen kohdistuvaa kunnioitusta ei ehkä aivan yhtä hanakasti vaadita kuin vanhemmat sisaruksensa, mutta onneksi sukunimi tuo oman turvansa, eikä Shantel suotta muille kumartele jos nämä eivät sitä ansaitse, vaikka ei lempeytensä puolesta harvoin ketään paikalleen ojentamaankaan käy, jättäen sen lähinnä sisarustensa hoidettavaksi.