Michael Felice

I don't know how you
Convince them and get them, boy

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

I don't know what you do
It's unbelievable

Voimat : Michaelin refleksit ja aistit ovat jopa vampyyriksi hyvin kehittyneet. Fyysistä voimaa hänellä on tietenkin moniin verrattuna yllin kyllin, mutta se ei silti ole hänen suurimpia vahvuuksiaan – todellisuudessa moni alempiarvoinenkin vampyyri saattaisi päihittää hänet mikäli kyse olisi vain lihaksesta. Todellinen voimansa piilee täysin psyykkeessä. Hänellä on kyky luoda optisia harhoja – näkyjä, hallisinaatioita, sekä vääristyneitä kuvia todellisuudesta. Taito on äärimmäisen hyödyllinen saalistaessa, muiden harhauttamisessa ja manipuloinnissa.

Sekä mielenhallinta että muistin muokkaaminen käyvät häneltä leikiten. Hänellä itsellään on myös tavallista terävämpi muisti: hän harvemmin unohtaa pieniäkään yksityiskohtia, muistaa päivämääriä ja tapahtumia koko pitkän elämänsä varrelta ja pystyy helposti palauttamaan mieleensä menneitä oppeja.

Hän on myös taitava käsiaseiden kanssa, vaikka niille ei varsinaisesti minkäänlaista käyttöä olekaan. Ne vain sattuivat kiinnostamaan häntä kovasti eräässä elämänvaiheessaan.

You're screwed up and brilliant
‘Look like a million dollar man

kuva

Ulkonäkö : Karismaattinen. Mikään muu adjektiivi tuskin kuvaa Michaelia paremmin. Hän on ulkoisesti sekä hyvin viehättävän näköinen että edistynyt etiketissä, ja hurmaa muut helposti jo pelkällä charmikkaalla olemuksellaan.

Hän on komea hienostuneella tavalla. Kasvonsa ovat marmorinsileät ja ihonsa mahdollisesti jopa vaaleampi kuin muilla lajitovereillaan, luoden miltei läpikuultavan hohdon kasvoihinsa. Mieheksi hän on aina ollut kaunis. Lapsena hän oli niin suloisen viaton ilmestys, että oma isänsä oli huolissaan kuopuksensa miehisyydestä. Veljet näet olivat kaikki rehvakkaan ja miehisen näköisiä, Michael sen sijaan näytti miltei tyttömäiseltä. Huoli katosi kuitenkin vampyyripojan varttuessa, leukapäidensä terävöityessä ja piirteidensä selkeytyessä. Poskipäänsä ovat korkeat ja hyvin erottuvat, nenänsä linja lievästi kaartuva ja huulensa vaaleat ja täyteläiset.

Mustat silmät ovat tummien ja paksujen, jälleen lähes tyttömäisten ripsien kehystämät. Niiden katse on normaalisti tiivis ja herkeämätön. Muita lähestyessä viestii se yleensä tuttavallisuutta ja hyväksymistä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän osaisi katsoa jotakuta uhkaavasti. Yleensä vain katse riittää viestimään, mitä huulien on turha kuiskata – kutsun, määräyksen, varoituksen.

Pikimustat, lyhyehköt hiuksensa ovat suorat ja silkkiset. Siistimättöminä ne saattavat törröttää epämääräisesti useisiin ilmansuuntiin ja näyttävät toki herttaisilta sotkussakin. Yleensä ne on kuitenkin kammattu joko sivujakauksen mukaan päätä myöten – koska Mike on niitä harvoja, joille tuo kampaus sopii – tai vain sudittu otsalta taaksepäin. Kaiken kaikkiaan miehen hiustyylit, aivan kuten muukin tyylinsä, muistuttaa paljon 1950-luvusta.

Micheal on pitkä, lähemmäs 190-senttinen. Hänen ruumiinsa on jäntevä ja sopivan treenattu; hartiat ovat miehekkäät ja vatsalihakset erottuvat. Hän on solakka ja hyvin sulavaliikkeinen. Hän ei koskaan hötkyile, vaan elehtii aina tyylikkään luontevasti, herrasmiehen tapaan itseään kantaen. Hän on mainiosti sekä atleettisen että aatelisen näköinen.

Vaatteet ovat tärkeä osa imagoa. Michaelilla niiden väritys on yleensä hillitty, vaihdellen mustan ja harmaan eri sävyistä ruskean eri vivahteisiin. Hän pukeutuu mielellään pukuihin, aina tyköistuviin, mittatilaustyönä tehtyihin italialaisen artisaanin näytteisiin. Ne kenties komistavat häntä vielä entisestään. Kaduilla hän näyttäytyy kuitenkin yleensä rennomman puoleisesti. Yleinen yhdistelmä ovat jotkin kapeat housut, farkut tai muut, istuva harmaa tai musta t-paita ja päälle vedetty trenssi, joka on yksi jokaisen herrasmiehen vaatetuksen kulmakivistä ja joita Michaelillakin on monensorttisia. Jaloista tuskin koskaan löytyy rähjäisiä lenkkareita, vaan ennemmin tyylikkäät nahkakengät.

Tatuointeja tai muita merkkejä ei iholtaan löydy, vielä vähemmän lävistyksiä. Hän kantaa kuitenkin aina vasemmassa etusormessaan suvussa kiertänyttä kultasormusta, jonka isänsä aikoinaan lahjoitti hänelle. Sormuksen sisäpuolelle on kaiverrettu latinankieliset sanat ”Memento immortalitas”. Muista kuolemattomuutesi – ironinen sanaleikki ikivanhalla latinalaisperäisellä sanonnalla ”Memento mori”; muista kuolevaisuutesi.

Something so strange
Hard to define

Luonne : Michaelilla on kaikki esi-isiensä tyyni voima ja kiistaton älykkyys, sekä synnynnäinen viettymys toimia määrätietoisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Hän on myös hyvin oikeudenmukainen – vampyyriksi ainakin. Lähtökohtaisesti hän uskoo mielellään muiden hyvyyteen ja antaa kaikille mahdollisuuden osoittaa kelvollisuutensa. Hän on anteeksiantava kerran, mikäli rikkoja hänen mielestään anteeksiannon ansaitsee. Mutta toisen mahdollisuuden suotuaan hän ei enää armahda.

Michael auttaa aina heikompiaan eikä häntä tunneta tyhjistä lupauksista. Itseasiassa hän auttaa ketä tahansa, sillä ehdolla, että tuota palvelusta ei unohdeta. Hän ei koskaan vaatisi keneltäkään vastalahjaksi rahaa tai muuta maallista – hänellähän on jo kaikkea –, pelkästään varmuuden kiitollisuudesta ja uskollisuudesta. Ne, jotka apua erikseen anelevat tietävät kyllä hinnan, jolla puhdasverinen heidän murheensa ottaa sydämelleen.

Monet, jotka hänen kanssaan ovat olleet tekemississä tai joihin hän on vaikuttanut, luonnehtivat häntä myös viisaaksi. Mikäpä siinä kiistäminen, jaakaahan hän aina loistavia neuvoja – itse kun ei niillä mitään tee. Hänellä on tapana kannustaa kaikkia, kasvattaa tarvittaessa ymmärrystä ja avartaa maailmankatsomuksia, heitellen eksyneille sieluille elämänohjeita, joita he voivat muistella vuosikymmenienkin jälkeen viisaan ja arvostetun Michael Felicen sanomina. Ei sillä niinkään väliä, uskooko hän sanoihinsa itse. Tärkeintä on auttaa muita ja edistää rauhaa, mitään parempaakaan tekemistä kun harvemmin löytyy.

Hän arvostaa rehellisyyttä ja kertoo aina ennemmin totuuden kuin kaunistelee asioita. Jos häneltä jotain utelee, vastaa hän yleensä suoraan. Mikäli ei ole varma siitä, haluaako kuulla vastauksen, on kysymys parempi jättää kysymättä. Valkoisiin valheisiin hän turvautuu vain suojellakseen läheisiään, ja silloinkin hän saattaa kyseenalaistaa motiivejaan, pohtien, onko sydämellistä vai julmaa valehdelle jollekulle ennemmin kuin satuttaa heitä totuudella. Hän myös aistii muiden valheet helposti, ellei kyseessä ole aivan mainio tarinankertoja.

Kaiken kaikkiaan hän osaa toimia hyvin määrätietoisesti paineen alla ja tekee järkeviä päätöksiä lyhyelläkin aikavälillä. Hän on tarpeen tullen mainio ja helposti kunnioitetta johtaja, eikä hänen sanaansa moni kyseenalaista. Hän on niin reilu, niin autuaan rehellinen, että hänestä on vaikea löytää mitään vastenmielistä. Jopa ne, joita hän rankaisee, tietävät yleensä, että hän tekee sen syystä eikä koskaan vilpillisesti. Häneen on helppo luottaa sinisilmäisestikin ja häntä on helpompi arvostaa kuin halveksua. Hän on myös tarkka, mainio tulkitsemaan muiden ajatuksia ja aikeita, ja osaa siksi peittää omat aikomuksensa helposti ja onnistuu usein yllättämään lipevällä kielellään, viekkailla sanoillaan ja ovelilla ratkaisuillaan. Häntä arvostetaan.

Toisaalta monet myös tietävät, että hän voi halutessaan olla kylmäverinen ja häikäilemätön. Hän ei epäröi toimia eikä usein jää katumaan tekojaan. Jotkut saattavat jopa säikähtää hänen yllättäviä päätöksiään, jos he eivät itse ole tarpeeksi teräviä ymmärtämään niiden tarkoitusta. Tuo arvaamattomuutena joskus esiintyvä nokkeluus saattaa herättää pelkoa joissain henkilöissä. Pelko ei kuitenkaan ole harvinainen tunne puhdasverisiä kohtaan, eikä Michaelia aina jaksa kiinnostaa muiden epävarmuus. Vilpittöminkään vampyyri tuskin on niin hyvä.

Siinä missä veljillään on tapana ottaa kaikki liian henkilökohtaisesti, osaa Michael ajatella liikeasioista liikeasioina. Hänellä on loistava kyky erottaa työ yksityiselämästään. Perhe ja ystävät ovat hänelle tärkeitä ja hän suojelee heitä aina hinnalla millä hyvänsä. Hän on enemmän kuin valmis alistumaan itse auttaakseen läheisiään ja suojellakseen heidän kunniaansa, mikäli sellainen on tarpeen.

Laskelmoivan pinnan hylätessään Michael on yllättävän rento, halutessaan jopa leikkisä. Hän on loistelias seuramies ja miellyttävää seuraa, mikäli tietää, etteivät virallisuudet kuulu ohjelmaan – ja on karismalla hyötynsä niitäkin hoitaessa. Hänellä ei ole mitään hauskanpitoa vastaan, imagon suojeleminen vain on hyvin tärkeää. Avioliittoa on tuputettu hänelle moneltakin suunnalta, mutta Michael on tehnyt varsin selväksi, ettei hänellä ole aikomustakaan mennä naimisiin velvollisuudesta. Häntä on jo vuosisadat kehotettu asettumaan aloilleen jonkun mukavan vampyyrityttösen kanssa, siskoja kun ei häneltä löydy. Ja onhan Michael tavallaan onnistunutkin – monen eri tytön kanssa, monena eri yönä.

Todellisuudessa Michael ei varmasti pistäisi pahakseen, jos unelmiensa nainen sattuisi kävelemään vastaan. Perheelle kriteerit vain ovat niin kovat – puhdasverinen pitäisi olla, tai vähintään jalosukuinen. Kaiken kaikkiaan koko avioliiton ajatus on pienoinen riesa, velvollisuus, joka ei Michaelin mielestä ole tärkeysjärjestyksessä kovin edessä. Rakkauskin on kaukainen ajatus. Itseluottamuksestaan huolimatta on Michaelilla kummallinen uskomus siitä, ettei kukaan nainen voi rakastaa häntä. Todellisuudessa, häneen on pikemminkin vaarallisen helppo mieltyä.

Käytöstavat miehellä on hallussa loistavasti ja hänen vanhanaikainen herrasmiehiisyytensä saa hänet helposti varsinkin naisten suosioon. Hän on charmantti persoona, joka osittain kätkeytyy miltei vahingossa tuon asiallisen kuoren alle.

You got the world
But baby at what price?

Menneisyys : Dante Michele Felice syntyi aivan 1700-luvun lopulla Venetsiassa. Tuo kaunis kaupunki oli silloin tukikohta Venetsian kauppatasavallalle, joka tuhoutui pojan ollessa nuori. Vaikutusvaltaiseen puhdasveristen perheeseen ihmisten pienoiset sotkut eivät toki vaikuttaneet, mutta perheen johtajat olivat silti sitä mieltä, että oli kenties aika hyvästellä Euroopan tutut rannikot toviksi ja lähteä etsimään uutta maata. New Yorkiin Felicen perhe – nuorimmainen Dante, hänen neljä veljeään, vanhempansa ja eräs perheen kantaisistä – asettui vuonna 1800.

Michelesta tuli Michael ja perheensä kukoisti. Suuri maahanmuuttajien vyöry ei ollut aivan vielä saavuttanut aluetta ja vampyyrien yhteisö oli vielä niukka: jalosukuisia oli vähän, puhdasverisiä lähistöllä ei yhtään. Felicen perhe nousi johtavalle asemalle New Yorkin voimakkaimpana vampyyrisukuna eikä asemaa olla vieläkään luovutettu pois. Valta on pysynyt heidän hyppysissään niin esi-isän traagisen murhan että monien muidenkin uhkien läpi.

Michael oli nuorena aina veljeksistä viattomin ja heikoin. Siinä missä vanhemmat veljensä havittelivat voimaa, tappelivat keskenään ja tekivät toistensa elämästä silkkaa kilpailua, istui ”Mickey” aina omassa nurkassaan kirja tai vihko nenän alla. Häntä ei kiinnostanut kunnia, ei perheen mahdollisen johtajan asema. Rauhallisimpana hän oli aina äitinsä suosikki. Isä ja isoisä sen sijaan tuntuivat hädin tuskin huomaavan häntä, kiinnittäen häneen huomiota vain aika ajoin. He keskittivät ajatuksensa muihin lapsiin – joista vanhin oli pari vuosikymmentä Michaelia vanhempi – eikä heillä tuntunut olevan hänen varalleen sen suurempia suunnitelmia. Varsinkin veljien keskuudessa, niin suurta rakkautta kuin he häntä kohti osoittivatkaan, Michael oli mitätön. Tuollainen hiljainen poika, mitä hänestä ikinä tulisi?

Ja sitten saapui päivä jolloin tuo heiveröinen poikanen nosti kasvonsa kirjasta ja hänestä olikin muokkaantunut komea vampyyrinuorukainen. Hän tiesi paljon, liikaa, hän oli älykkäämpi kuin kukaan veljeksistä ja nokkelampi kuin he yhteensä. Kun hän avasi suunsa, puhui hän kuin vuosisatoja elänyt esi-isänsä. Kun hän nosti leukansa ylös, oli hän ylväämpi kuin isänsä. Eikä kukaan enää epäillyt hetkeäkään, etteikö tämä mies, jolla niin jalo veri suonissa virtasi, ollut suvun seuraava suuri johtaja. Todellisuudessa, oli Michael aina ollut isän ja isoisän ensimmäinen valinta. Kenelläkään muista veljeksistä ei ollut sitä itsehillintää, älykkyyttä ja ymmärrystä, jota tehtävään tarvittiin. Michael oli valmis alusta asti, ja sen takia hän saikin niin suuret vapaudet elämässään.

Vuosikymmeniin Michael ei tavannut perhettään laisinkaan, matkusti vain pitkin maailmaa. Hän loi itselleen ja perheelleen kannattavia suhteita maailman eri kolkista. Oma maineensa kasvatti suvun mainetta. Eikä kulunut montaa vuosikymmentä, kun omat veljensä alkoivat New Yorkin päässä hyödyntää tätä omiin tarkoituksiinsa ja perheen maine oli vähällä kolhiintua vanhimman veljen korruptoituneiden ideoiden takia. Veli oli päättänyt tehdä suvusta kaikkivaltiiaan voiman, joka hallitsisi myös ihmisiä. Hän halusi levittää perheen aluetta länsirannikolle. Vaan jos jokin meni yli rajan, oli se ihmisiin sekaantuminen. Ne eivät kuuluneet heidän maailmaansa.

Tilannetta hoisivat Michael, heidän isänsä ja kantaisä, joka menehtyi kaiken sen keskellä. Sotkusta päästyään, vanhimman veljen karkoituksen jälkeen, meni tovi ennen kuin perhe onnistui vakauttamaan asemansa sekä ulkoisesti että sisäisesti. Nyt mennyt on mennyttä, eikä sitä muistella.

Perheen johtoon Michael nousee vasta oman isän menehtyessä, eikä tuo välttämättä tapahtu lähitulevaisuudessa. Hänellä itsellään ei ole asian suhteen mikään kiire, silti perhe pitää hänen koko elämäänsä vain harjoitteluna sitä varten. Innokkaasti he ovat muun muassa yrittäneet järjestää vampyyrille morsianta, sillä italialaisen uskomuksen mukaan jokainen hieno mies tarvitsee rinnalleen naisen.

Eräs tapaus, joka liippasikin vaarallisen läheltä onnistumista, oli erään oman ystävänsä aiheuttama paritus. Ricardo McAvery, joka kuului hänen harvoihin läheisiin ystäviinsä, piti mainiona ideana siskonsa ja Michaelin tapaamista. Briseis McAvery oli viehättävä nainen jo tuolloin 1900-luvun alussa, mutta todellisuudessa molemmat lienet tienneet, ettei avioliitto olisi tuonut kovin suurta tyydytystä heille. Heillä oli aikansa, mutta koko avioliitto jäi vain kahden suvun epäonnistuneeksi ajatukseksi, jättäen silti pohjan elinikäiselle ystävyydelle, joka sittemmin hoiti Michaelin Willington’s Academylle asti.

It isn't that hard, boy
To like you

Muuta :
- Ei polta.
- Harvemmin kieltäytyy viskistä tai brandystä.
- Verenhimo miltei olematon; itsehillintä mainio.
- Oppinut – pitkien vuosiensa aikana opiskellut muun muassa lakia,
yhteiskuntatieteitä, useita erilaisia humanistisia tieteitä ja monia kieliä.
- Suuri sotaromaanien ystävä.

Or love you