PääsivuGeneva Mason
Sivu 1 / 1
Geneva Mason
kirjoittaja UniCorden Su Helmi 27, 2011 11:39 pm
Geneva Mason
Nainen
Syntynyt 6. huhtikuuta 1994, lopettanut ikääntymisen vuonna 2011
C-tason vampyyri, muuttaja Briseis McAvery. Ei ole käynyt läpi D-tasoa.
Opiskelee Willingtonin Akatemiassa, Night Class -erikoisluokalla
Strategiset mitat:
- pituus 161cm
- paino N/A
Seksuaalisesti suuntautunut miehiin, vampyyrina seksuaalisuuskuva hämärtynyt
Kiinnostunut erityisesti kirjallisuudesta, urheilusta sekä elämänkatsomustieteistä
Yhteenveto
Kuvailee itseään mitättömällä äänensävyllä sekä asenteella, erottelee ihmisminänsä tyystin vampyyriminästään ja toteaa kylmänviileästi ihmisminänsä kuolleeksi. Oma ulkonäkökäsitys perustuu lähinnä ihmisaikaiseen, kertoo välttelevänsä peiliin katsomista lähes kokonaan. Jättää vaikutelman, jossa ei tunne oloaan kotoisaksi omassa kehossaan, vaan pyrkii kaikin mahdollisin tavoin hylkimään uusia ominaisuuksiaan, jotka kuitenkin kuuluvat nyt osaksi hänen olemustaan; halusi hän tai ei. Luonnettaan ei kuvaile kovin minäkeskeisesti vaan kuvailee lähinnä vampyyrin yleistä perusluonnetta, johon ei sisällytä mitään henkilökohtaista. Puhuu vapaasti luojastaan ja heidän välisestä suhteesta, tosin melko vähäsanaisesti. Vaikenee tyystin kysyttäessä suhteestaan Nicholas Brightoniin. Sosiaalinen elämä koostuu lähes täysin Briseis McAveryn kautta, ei itse muodosta henkilökohtaisia suhteita moniin. Oppilaana kuuliainen, yhä asioista kiinnostuksen omaava. Ei voi sietää punaista väriä, eikä verta. Kykenee olemaan ihmisten lähettyvillä tietyn ajan, jos verta ei ole päässyt kosketuksiin ilman kanssa. Kokee haluavansa päästä pisteeseen, jossa kykenisi elämään lähes normaaliin tapaan ihmisten lähettyvillä, muttei tahdo sisäistää sitä tosiasiaa, ettei pääse siihen pisteeseen, ellei ota avoimesti vastaan uusia ominaisuuksiaan ja opi niitä tuntemaan ja sitä kautta hallitsemaan.
Ulkoiset tuntomerkit
Miten sinä kuvailisit itse omaa ulkonäköäsi, Geneva?
”Olen ihan tavallisen näköinen, en yhtään mitenkään erikoinen..”
Geneva Mason on kaikkea muuta, kuin ’ihan tavallisen näköinen’. Hänen kalpean valkea ihonsa vetää oitis huomion itseensä, puhumattakaan tummansinisestä hiuskuontalosta sekä erikoisen pigmentin omaavista iiriksistä, jotka ovat sekoitus purppuraa ja kultaisen ruskeaa. Sinertävät suortuvat reunustavat ovaalin muodon omaavia kasvoja, paksun etutukan roikkuessa raskaana suurehkojen silmiensä yllä. Latvat makaavat hieman olkapäidensä ylitse ylettyen, suorina ja useimmiten vapaina. Geneva on myös tunnettu siitä, että hän piti joskus punaisia hiuspantoja aina, jotta hiuksensa menisivät vähemmän sekaisin päivän mittaa. Ne ovat kuitenkin nykyään jääneet, samoin koko punaisen värin käyttö, sillä Geneva ei voi sietää väriä.
Kaunistautumiseen Geneva käyttää hyvin vähän mitään ylimääräistä, sillä kokee olevansa luonnostaan – ironista kyllä – jo aivan liian luonnottoman kaunis. Hän ei kuitenkaan pidä kuolemattoman puolensa kalmeudesta ja käyttää sen verran punaa poskipäihinsä ja lämmintä rosaa huuliinsa, ettei näyttäisi aivan ruumiilta ihmisten silmissä. Omaa peilikuvaansa Geneva vilkaisee harvoin, mutta jos hän kuvajaistaan katsoisi, näkisi hän omaavansa pienet huulet, jotka pysyvät päivästä toiseen suorana, ilmeettömänä viivana, sekä pienen ja kapean nenän, joka nousee hivenen pystyyn loppua kohden.
”En näe syytä katsoa itseäni peilistä. Olen kuitenkin joka päivä saman näköinen, tulen aina olemaan. En tule muuttumaan ulkoisesti, en kykene muuttumaan.”
Ruumiinrakenteeltaan Geneva on tietysti solakka ja hivenen urheilullinen, sillä sitä hän oli kuollessaan ihmisenä. Väenpaljouteen Geneva kuitenkin helposti hukkuu – silmiinpistävästä hiusväristään huolimatta – sillä pituutta hänellä on keskivertoa vähemmän, noin 160cm:ä. Olemustaan hän kantaa ryhdikkäästi ja elegantisti aivan luonnostaan. Siinä on kuitenkin aavistus sulkeutuneisuutta sekä epävarmuutta, joka ihmissilmään näyttää lähinnä koppavalta ja ylpeältä. Ihmisille näyttäytyvä ulkomuoto ei kuitenkaan heijasta Genevan luonnetta oikeanlaisena.
Kuten aiemmin esiin nousi, Geneva ei pidä punaisesta väristä. Sen sijaan hän on tykästynyt kullan sävyihin, sekä hopeaan ja lumenvalkeaan. Vaatetukseltaan Geneva on usein hyvin tavanomainen eikä hän pukeudu kovin erikoisiin tai näyttäviin asukokonaisuuksiin. Asusteet pysyvät myös hyvin hillittyinä, pantoja hän käyttää yhä satunnaisesti, muttei läheskään niin usein, kuin ennen. Hiukset ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta aina vapaina ja suorina. Päivänvalossa Geneva suosii aurinkolaseja, mahdollisimman voimakkaasti tummennettuja.
”En tunne ulkoisesti enää olevani oma itseni, joten annan myös muiden päättää vaatteistani. Minulla on mielipiteeni ja ilmaisen ne, mutta muuten en välitä. Punainen on ehdottoman kielletty, siitä en edes suostu neuvottelemaan.”
Persoona ja käyttäytyminen
Minkälaiseksi henkilöksi kuvailisit itsesi? Mistä pidät ja mistä et pidä?
”Se on hyvin lyhyt lista; asiat, joista pidän. Ainoastaan kaksi asiaa.”
Ulkoa päin Geneva on hyvinkin varautunut ja välttelee kontaktia viimeiseen saakka. Hänestä kuitenkin paistaa se, että hän haluaa kunnioittaa toisia ja yrittää pysyä hillittynä. Toisaalta, tämä koskee ainoastaan seuralaisia, jotka edustavat ihmislajia, sekä ainoaa sietämäänsä vampyyria; omaa luojaansa Briseisiä. Varautuneisuuttaan hän ei kuitenkaan kykene sammuttamaan, eikä olla lainkaan rennosti ihmisseurassa, sillä hän kärsii yhä melko voimakkaasta verenhimosta. Geneva yleensä välttää ihmisten kanssa tekemisissä olemista, vaikka tunteekin olevansa eniten oma itsensä heidän seurassaan.
Briseisin kanssa Geneva tuntee luonnostaan niin rauhallisuutta kuin hermostuneisuuttakin. Tämä on myös sellainen asia, johon hän ei tunne itse kykenevänsä vaikuttamaan. Side suojatin sekä tämän luojan välillä on yhä hyvin luja ja tuore, eikä tuota sidettä ole vielä koskaan uhannut mikään rikkoa. Siteen tuomista erikoislaatuisista tuntemuksista huolimatta, on Genevalle muodostunut myös aito, henkilökohtainen mielipide luojastaan, joka ei näe Briseisiä pelkästään vampyyrina, joka Genevan kaltaisekseen muutti, vaan persoonana. Tämä persoona on oman arvonsa tunteva, hieman viileän, mutta läheisistään välittävän sydämen omistava, auktoriteetin aseman haluamattaan perinyt ja sen hänestä myös huomaa, jos tutustuu naiseen enemmän. Geneva ei näe Briseisiä perheenjäsenenään, vaikka heidän suhteensa olisikin ihmismaailmassa lähinnä sellaista. Vampyyri on kuitenkin niin luonteeltaan, ruumiintoiminnoiltaan kuin asioiden käsittämiseltäänkin aivan eri kaliiperissa, eikä Genevan mielestä hänen suhdettaan luojaansa voi verrata mihinkään ihmismaailmassa olemassa olevaan suhdekategoriaan.
”Se vain on olemassa, kaikki vampyyrit ymmärtävät sen, eikä sitä edes tarvitse yrittää selittää. Ihmiset eivät ymmärtäisi kuitenkaan.”
Geneva on jämähtänyt katkeruuden tunteeseen siitä lähtien, kun havahtui uuteen elämäänsä vampyyrina. Hän ei ole oppinut sietämään vampyyreita vieläkään, vaan näkee heidät ikuisena muistutuksena siitä, mitä itsekin on. Se on hänelle, kuin peili, joka seuraa joka paikkaan eikä anna hänelle mielenrauhaa karulta todellisuudelta. Geneva välttelee tästä johtuen lajitovereidensa seuraa niin pitkälle, kuin suinkaan mahdollista, mutta yksinäisyyden iskiessä hakeutuu luojansa seuraan. Geneva ei ole aina ollut kuoreensa vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä, mutta se on hänelle nykyään täysin luontaista. Hymyä ei näe usein näiden totisten kasvojen viivamaisilla huulilla, eikä nauru kantaudu pienestä olemuksesta, kuin ivallisena ja vahingoniloisena. Kun Geneva on itsekseen omassa huoneessaan, omasta rauhasta nauttimassa hän heittelee vanhaa baseball-palloaan ilmassa ja välillä syöttelee itselleen seinän kautta. Se ei kuitenkaan tunnu samalta, kuin ennen; se vaatii häneltä mitättömän vähän vaivaa tai voimaa tai ylipäätään yrittämistä.
Kaikenlaiset tunteet; niin viha kuin rakkaus, suru kuin ilo sekä rauha kuin ahdistus, ovat vampyyrien maailmassa satoja kertoja voimakkaampia, kuin ihmismieli kykenee ne tuntemaan. Niihin on vastaavasti tietysti enemmän aivokapasiteettia sekä kykyä ymmärtää ja kontrolloida, mutta sekin taito täytyy valitettavasti oppia. Geneva on ollut haluton hyväksymään vampyyrina olemistaan, jonka johdosta uusien, hyödyllistenkin taitojen opetteleminen on jäänyt hyvin vähäiselle. Verenhimo on yksi surullisen kuuluisa esimerkki tästä, mutta toinen on juurikin tunteiden hallinta. Sen johdosta on syntynyt suhde Nicholas Brightoniin, akatemian suojelijaan, mikä on koitunut hengenvaaralliseksi molemmille osapuolille. Suhde on hyvinkin fyysinen ja väkivaltainen, sillä kumpikin toimii vaistojensa varassa, kykenemättä kuitenkaan hillitä itseään lainkaan.
Perhetausta
Genevan tiedot ovat hyvinkin salaisia ja virallisesti hänestä löytyvät ainoastaan paperit, joissa mainitaan hänen olleen sairaalalle tuotu, hylätty vastasyntynyt. Tohtori Mason otti Genevan huostaansa ja hän on juridisesti ollut tytön äiti tämän koko ihmiselämän ajan. Se ei kuitenkaan ole täysin totta, vaikka Genevan biologiset vanhemmat eivät häntä halunneetkaan pitää.
”Oli olemassa Geneva Mason,. Hän kuitenkin kuoli pari vuotta sitten.”
Geneva on alkujaan syntynyt pariskunnalle, joka eleli lähinnä kaduilla ja turvataloissa yönsä viettäen. He olivat pahasti heroiiniin riippuvaisia sekä kykenemättömiä normaaliin elämään tai edes työn tekemiseen. Elämäntapansa ylläpitämiseksi he kuitenkin onnistuivat aina saamaan rahaa jostakin, ja istuivatpa muutamia kertoja sen vuoksi myös vankilan kolkoissa oloissa. Se ei kuitenkaan koskaan riittänyt addiktiotaan katkaisemaan ja syöksykierre varmaan, ennenaikaiseen kuolemaan sai jatkua.
Geneva oli yksinkertaisesti vahinkolapsi, jonka olemassaolosta ei edes tiedetty ennen synnyttämisen alkamista. Sitä ei myöskään tiedä kukaan muu, kuin tämä huumeriippuvainen pariskunta, että tasan yhdeksän kuukautta ennen tuon erikoisen lapsen syntymää tapahtui yhtenä päivänä murto parantajatuotteiden erikoismyymälään. Murto oli aivan tavallinen, keskellä päivää tapahtuva ja saaliiksi siitä saatiin suhteellisen helpolla keskinkertainen summa puntia. Myyjä ei kuitenkaan vaikuttanut keltä tahansa vanhalta mummelilta, joka kiltisti istui kassan takana ja höpisi mukavia. Tämä mummo, niin ulkoiselta kuin sanaiselta anniltaan oli hyvin omituinen, lähes pelottavan hullunkurinen. Hän uhkasi kirouksilla ja huusi ääneenkin yhden, joka kirosi isälle ikuista surua, langetti äidille tuhannen naisen tuskan ja teki varmaksi sen, että lapsen elämä tulisi hukkumaan pimeyteen ikuisiksi ajoiksi. Usko jäi kuitenkin puuttumaan, ja vanhan naisen huudot kaikuivat täysin kuuroille korville.
Kaksi kolmesta uhkauksesta kuitenkin toteutui; äidin synnytys oli kivuliain, mitä kenelläkään muulla varmasti pitkään aikaan, eikä edes kuolema antanut sitä armoa naiselle, että olisi tämän pälkähästä päästänyt. Ikuinen suru tavoitti miehen hyvin pian sen jälkeen ja toivottomuus ei antanut sekään armoa, vaan iski suoraan ailahtelevaan mieleen ja tuhosi sen täysin. Kolmas, ehkäpä se kaikkein lohduttomin ja kohtalokkain, ei ottanut tapahtuakseen kuin vasta vuosia myöhemmin eräänä syksyisenä yönä.
”Tohtori Mason… hän oli Genevan äiti. Hän ei kuulu minun perheeseeni. Minä kuulun McAveryjen perheeseen.”
Geneva, vielä tyystin tietämätön jo valmiiksi kirjoitetusta tragediastaan, eli tohtori Masonin kanssa suhteellisen tavanomaista arkea, äidin ja tyttären ollen enemmänkin parhaat ystävykset, kuin vanhempi ja lapsi. Ei ollut tilanne kuitenkaan kummallekaan se yleisin tie perhe-elämään, silti sitäkin huolettomampi ja läheisempi. Geneva osoitti nuorempana jo merkkejä mahdollisesta synkemmästä puolestaan, jotka ihmismielestä jotakin tietävä tohtori otti varauksella huomioon, kuitenkaan huolestumatta kovinkaan paljoa asiasta, sillä aina loppu viimein nuo merkit tuntuivat vain katoavan pois. Genevalla esiintyi jonkin verran aggressiota – tosin pienessä mittakaavassa – ja sen hän purki urheilun parista löytämäänsä uuteen lajirakkauteen; baseballiin. Geneva liittyi jopa joukkueeseen, jonka parista löysi ensimmäiset, todelliset ystävänsä ja iloisen puolen elämästään. Sen aika tuli kuitenkin päätökseen, tohtori Masonin päättäessä lähettää Genevan opiskelemaan Willingtonin akatemiaan, jossa itsekin oli koulunsa käynyt. Yorkista oli kuitenkin melkoinen matka ja Geneva päätyi asumaan akatemian asuntolaan, josta hän näki äitiään kaikkina mahdollisina viikonloppuina (niinä siis, jolloin tohtori oli onnistunut töiltään aikaa saamaan). Baseballjoukkueen jääminen taakse tietysti harmitti, mutta yhteydet säilyivät aina siihen saakka, kunnes ihmiselämä oli aika jättää pysyvästi taakseen.
Briseis McAvery teki elämässään harvoin virheitä, eikä häneltä kysyttäessä tuo varmasti laskenut Genevaa sellaiseksi, mutta veren vuodattaminen ja varsinkin ihmisten muuttaminen oli akatemiassa jyrkästi kiellettyä ja Briseis kuului juuri niihin henkilöihin, jotka käytöksellään yrittivät tästä elämäntyylistä antaa esimerkkiä. Vanha nainen, jo rajan toiselle puolelle siirtynyt, oli silti tyytyväinen, kun hänen langettamansa kirouksen viimein osio pantiin lopultakin täytäntöön. Pimeys kävi sekin täysin armotta kiinni nuoreen naiseen, jonka elämä koki lopullisen käännekohtansa ja muuttui ikuiseksi kärsimykseksi, vailla toivoakaan pelastuksesta. Tohtori Mason, josta enää pelkkä sukunimi muistutti, lakkasi hetkessä olemassa olonsa, samoin kuin koko mennyt elämä Yorkissa. Geneva Mason lakkasi myös olemasta, hän ei enää ollut se sama, vaan täysin toinen Geneva.
Raportin laatinut hahmoasiantuntija Gorden
Nainen
Syntynyt 6. huhtikuuta 1994, lopettanut ikääntymisen vuonna 2011
C-tason vampyyri, muuttaja Briseis McAvery. Ei ole käynyt läpi D-tasoa.
Opiskelee Willingtonin Akatemiassa, Night Class -erikoisluokalla
Strategiset mitat:
- pituus 161cm
- paino N/A
Seksuaalisesti suuntautunut miehiin, vampyyrina seksuaalisuuskuva hämärtynyt
Kiinnostunut erityisesti kirjallisuudesta, urheilusta sekä elämänkatsomustieteistä
Yhteenveto
Kuvailee itseään mitättömällä äänensävyllä sekä asenteella, erottelee ihmisminänsä tyystin vampyyriminästään ja toteaa kylmänviileästi ihmisminänsä kuolleeksi. Oma ulkonäkökäsitys perustuu lähinnä ihmisaikaiseen, kertoo välttelevänsä peiliin katsomista lähes kokonaan. Jättää vaikutelman, jossa ei tunne oloaan kotoisaksi omassa kehossaan, vaan pyrkii kaikin mahdollisin tavoin hylkimään uusia ominaisuuksiaan, jotka kuitenkin kuuluvat nyt osaksi hänen olemustaan; halusi hän tai ei. Luonnettaan ei kuvaile kovin minäkeskeisesti vaan kuvailee lähinnä vampyyrin yleistä perusluonnetta, johon ei sisällytä mitään henkilökohtaista. Puhuu vapaasti luojastaan ja heidän välisestä suhteesta, tosin melko vähäsanaisesti. Vaikenee tyystin kysyttäessä suhteestaan Nicholas Brightoniin. Sosiaalinen elämä koostuu lähes täysin Briseis McAveryn kautta, ei itse muodosta henkilökohtaisia suhteita moniin. Oppilaana kuuliainen, yhä asioista kiinnostuksen omaava. Ei voi sietää punaista väriä, eikä verta. Kykenee olemaan ihmisten lähettyvillä tietyn ajan, jos verta ei ole päässyt kosketuksiin ilman kanssa. Kokee haluavansa päästä pisteeseen, jossa kykenisi elämään lähes normaaliin tapaan ihmisten lähettyvillä, muttei tahdo sisäistää sitä tosiasiaa, ettei pääse siihen pisteeseen, ellei ota avoimesti vastaan uusia ominaisuuksiaan ja opi niitä tuntemaan ja sitä kautta hallitsemaan.
Ulkoiset tuntomerkit
Miten sinä kuvailisit itse omaa ulkonäköäsi, Geneva?
”Olen ihan tavallisen näköinen, en yhtään mitenkään erikoinen..”
Geneva Mason on kaikkea muuta, kuin ’ihan tavallisen näköinen’. Hänen kalpean valkea ihonsa vetää oitis huomion itseensä, puhumattakaan tummansinisestä hiuskuontalosta sekä erikoisen pigmentin omaavista iiriksistä, jotka ovat sekoitus purppuraa ja kultaisen ruskeaa. Sinertävät suortuvat reunustavat ovaalin muodon omaavia kasvoja, paksun etutukan roikkuessa raskaana suurehkojen silmiensä yllä. Latvat makaavat hieman olkapäidensä ylitse ylettyen, suorina ja useimmiten vapaina. Geneva on myös tunnettu siitä, että hän piti joskus punaisia hiuspantoja aina, jotta hiuksensa menisivät vähemmän sekaisin päivän mittaa. Ne ovat kuitenkin nykyään jääneet, samoin koko punaisen värin käyttö, sillä Geneva ei voi sietää väriä.
Kaunistautumiseen Geneva käyttää hyvin vähän mitään ylimääräistä, sillä kokee olevansa luonnostaan – ironista kyllä – jo aivan liian luonnottoman kaunis. Hän ei kuitenkaan pidä kuolemattoman puolensa kalmeudesta ja käyttää sen verran punaa poskipäihinsä ja lämmintä rosaa huuliinsa, ettei näyttäisi aivan ruumiilta ihmisten silmissä. Omaa peilikuvaansa Geneva vilkaisee harvoin, mutta jos hän kuvajaistaan katsoisi, näkisi hän omaavansa pienet huulet, jotka pysyvät päivästä toiseen suorana, ilmeettömänä viivana, sekä pienen ja kapean nenän, joka nousee hivenen pystyyn loppua kohden.
”En näe syytä katsoa itseäni peilistä. Olen kuitenkin joka päivä saman näköinen, tulen aina olemaan. En tule muuttumaan ulkoisesti, en kykene muuttumaan.”
Ruumiinrakenteeltaan Geneva on tietysti solakka ja hivenen urheilullinen, sillä sitä hän oli kuollessaan ihmisenä. Väenpaljouteen Geneva kuitenkin helposti hukkuu – silmiinpistävästä hiusväristään huolimatta – sillä pituutta hänellä on keskivertoa vähemmän, noin 160cm:ä. Olemustaan hän kantaa ryhdikkäästi ja elegantisti aivan luonnostaan. Siinä on kuitenkin aavistus sulkeutuneisuutta sekä epävarmuutta, joka ihmissilmään näyttää lähinnä koppavalta ja ylpeältä. Ihmisille näyttäytyvä ulkomuoto ei kuitenkaan heijasta Genevan luonnetta oikeanlaisena.
Kuten aiemmin esiin nousi, Geneva ei pidä punaisesta väristä. Sen sijaan hän on tykästynyt kullan sävyihin, sekä hopeaan ja lumenvalkeaan. Vaatetukseltaan Geneva on usein hyvin tavanomainen eikä hän pukeudu kovin erikoisiin tai näyttäviin asukokonaisuuksiin. Asusteet pysyvät myös hyvin hillittyinä, pantoja hän käyttää yhä satunnaisesti, muttei läheskään niin usein, kuin ennen. Hiukset ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta aina vapaina ja suorina. Päivänvalossa Geneva suosii aurinkolaseja, mahdollisimman voimakkaasti tummennettuja.
”En tunne ulkoisesti enää olevani oma itseni, joten annan myös muiden päättää vaatteistani. Minulla on mielipiteeni ja ilmaisen ne, mutta muuten en välitä. Punainen on ehdottoman kielletty, siitä en edes suostu neuvottelemaan.”
Persoona ja käyttäytyminen
Minkälaiseksi henkilöksi kuvailisit itsesi? Mistä pidät ja mistä et pidä?
”Se on hyvin lyhyt lista; asiat, joista pidän. Ainoastaan kaksi asiaa.”
Ulkoa päin Geneva on hyvinkin varautunut ja välttelee kontaktia viimeiseen saakka. Hänestä kuitenkin paistaa se, että hän haluaa kunnioittaa toisia ja yrittää pysyä hillittynä. Toisaalta, tämä koskee ainoastaan seuralaisia, jotka edustavat ihmislajia, sekä ainoaa sietämäänsä vampyyria; omaa luojaansa Briseisiä. Varautuneisuuttaan hän ei kuitenkaan kykene sammuttamaan, eikä olla lainkaan rennosti ihmisseurassa, sillä hän kärsii yhä melko voimakkaasta verenhimosta. Geneva yleensä välttää ihmisten kanssa tekemisissä olemista, vaikka tunteekin olevansa eniten oma itsensä heidän seurassaan.
Briseisin kanssa Geneva tuntee luonnostaan niin rauhallisuutta kuin hermostuneisuuttakin. Tämä on myös sellainen asia, johon hän ei tunne itse kykenevänsä vaikuttamaan. Side suojatin sekä tämän luojan välillä on yhä hyvin luja ja tuore, eikä tuota sidettä ole vielä koskaan uhannut mikään rikkoa. Siteen tuomista erikoislaatuisista tuntemuksista huolimatta, on Genevalle muodostunut myös aito, henkilökohtainen mielipide luojastaan, joka ei näe Briseisiä pelkästään vampyyrina, joka Genevan kaltaisekseen muutti, vaan persoonana. Tämä persoona on oman arvonsa tunteva, hieman viileän, mutta läheisistään välittävän sydämen omistava, auktoriteetin aseman haluamattaan perinyt ja sen hänestä myös huomaa, jos tutustuu naiseen enemmän. Geneva ei näe Briseisiä perheenjäsenenään, vaikka heidän suhteensa olisikin ihmismaailmassa lähinnä sellaista. Vampyyri on kuitenkin niin luonteeltaan, ruumiintoiminnoiltaan kuin asioiden käsittämiseltäänkin aivan eri kaliiperissa, eikä Genevan mielestä hänen suhdettaan luojaansa voi verrata mihinkään ihmismaailmassa olemassa olevaan suhdekategoriaan.
”Se vain on olemassa, kaikki vampyyrit ymmärtävät sen, eikä sitä edes tarvitse yrittää selittää. Ihmiset eivät ymmärtäisi kuitenkaan.”
Geneva on jämähtänyt katkeruuden tunteeseen siitä lähtien, kun havahtui uuteen elämäänsä vampyyrina. Hän ei ole oppinut sietämään vampyyreita vieläkään, vaan näkee heidät ikuisena muistutuksena siitä, mitä itsekin on. Se on hänelle, kuin peili, joka seuraa joka paikkaan eikä anna hänelle mielenrauhaa karulta todellisuudelta. Geneva välttelee tästä johtuen lajitovereidensa seuraa niin pitkälle, kuin suinkaan mahdollista, mutta yksinäisyyden iskiessä hakeutuu luojansa seuraan. Geneva ei ole aina ollut kuoreensa vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä, mutta se on hänelle nykyään täysin luontaista. Hymyä ei näe usein näiden totisten kasvojen viivamaisilla huulilla, eikä nauru kantaudu pienestä olemuksesta, kuin ivallisena ja vahingoniloisena. Kun Geneva on itsekseen omassa huoneessaan, omasta rauhasta nauttimassa hän heittelee vanhaa baseball-palloaan ilmassa ja välillä syöttelee itselleen seinän kautta. Se ei kuitenkaan tunnu samalta, kuin ennen; se vaatii häneltä mitättömän vähän vaivaa tai voimaa tai ylipäätään yrittämistä.
Kaikenlaiset tunteet; niin viha kuin rakkaus, suru kuin ilo sekä rauha kuin ahdistus, ovat vampyyrien maailmassa satoja kertoja voimakkaampia, kuin ihmismieli kykenee ne tuntemaan. Niihin on vastaavasti tietysti enemmän aivokapasiteettia sekä kykyä ymmärtää ja kontrolloida, mutta sekin taito täytyy valitettavasti oppia. Geneva on ollut haluton hyväksymään vampyyrina olemistaan, jonka johdosta uusien, hyödyllistenkin taitojen opetteleminen on jäänyt hyvin vähäiselle. Verenhimo on yksi surullisen kuuluisa esimerkki tästä, mutta toinen on juurikin tunteiden hallinta. Sen johdosta on syntynyt suhde Nicholas Brightoniin, akatemian suojelijaan, mikä on koitunut hengenvaaralliseksi molemmille osapuolille. Suhde on hyvinkin fyysinen ja väkivaltainen, sillä kumpikin toimii vaistojensa varassa, kykenemättä kuitenkaan hillitä itseään lainkaan.
Perhetausta
Genevan tiedot ovat hyvinkin salaisia ja virallisesti hänestä löytyvät ainoastaan paperit, joissa mainitaan hänen olleen sairaalalle tuotu, hylätty vastasyntynyt. Tohtori Mason otti Genevan huostaansa ja hän on juridisesti ollut tytön äiti tämän koko ihmiselämän ajan. Se ei kuitenkaan ole täysin totta, vaikka Genevan biologiset vanhemmat eivät häntä halunneetkaan pitää.
”Oli olemassa Geneva Mason,. Hän kuitenkin kuoli pari vuotta sitten.”
Geneva on alkujaan syntynyt pariskunnalle, joka eleli lähinnä kaduilla ja turvataloissa yönsä viettäen. He olivat pahasti heroiiniin riippuvaisia sekä kykenemättömiä normaaliin elämään tai edes työn tekemiseen. Elämäntapansa ylläpitämiseksi he kuitenkin onnistuivat aina saamaan rahaa jostakin, ja istuivatpa muutamia kertoja sen vuoksi myös vankilan kolkoissa oloissa. Se ei kuitenkaan koskaan riittänyt addiktiotaan katkaisemaan ja syöksykierre varmaan, ennenaikaiseen kuolemaan sai jatkua.
Geneva oli yksinkertaisesti vahinkolapsi, jonka olemassaolosta ei edes tiedetty ennen synnyttämisen alkamista. Sitä ei myöskään tiedä kukaan muu, kuin tämä huumeriippuvainen pariskunta, että tasan yhdeksän kuukautta ennen tuon erikoisen lapsen syntymää tapahtui yhtenä päivänä murto parantajatuotteiden erikoismyymälään. Murto oli aivan tavallinen, keskellä päivää tapahtuva ja saaliiksi siitä saatiin suhteellisen helpolla keskinkertainen summa puntia. Myyjä ei kuitenkaan vaikuttanut keltä tahansa vanhalta mummelilta, joka kiltisti istui kassan takana ja höpisi mukavia. Tämä mummo, niin ulkoiselta kuin sanaiselta anniltaan oli hyvin omituinen, lähes pelottavan hullunkurinen. Hän uhkasi kirouksilla ja huusi ääneenkin yhden, joka kirosi isälle ikuista surua, langetti äidille tuhannen naisen tuskan ja teki varmaksi sen, että lapsen elämä tulisi hukkumaan pimeyteen ikuisiksi ajoiksi. Usko jäi kuitenkin puuttumaan, ja vanhan naisen huudot kaikuivat täysin kuuroille korville.
Kaksi kolmesta uhkauksesta kuitenkin toteutui; äidin synnytys oli kivuliain, mitä kenelläkään muulla varmasti pitkään aikaan, eikä edes kuolema antanut sitä armoa naiselle, että olisi tämän pälkähästä päästänyt. Ikuinen suru tavoitti miehen hyvin pian sen jälkeen ja toivottomuus ei antanut sekään armoa, vaan iski suoraan ailahtelevaan mieleen ja tuhosi sen täysin. Kolmas, ehkäpä se kaikkein lohduttomin ja kohtalokkain, ei ottanut tapahtuakseen kuin vasta vuosia myöhemmin eräänä syksyisenä yönä.
”Tohtori Mason… hän oli Genevan äiti. Hän ei kuulu minun perheeseeni. Minä kuulun McAveryjen perheeseen.”
Geneva, vielä tyystin tietämätön jo valmiiksi kirjoitetusta tragediastaan, eli tohtori Masonin kanssa suhteellisen tavanomaista arkea, äidin ja tyttären ollen enemmänkin parhaat ystävykset, kuin vanhempi ja lapsi. Ei ollut tilanne kuitenkaan kummallekaan se yleisin tie perhe-elämään, silti sitäkin huolettomampi ja läheisempi. Geneva osoitti nuorempana jo merkkejä mahdollisesta synkemmästä puolestaan, jotka ihmismielestä jotakin tietävä tohtori otti varauksella huomioon, kuitenkaan huolestumatta kovinkaan paljoa asiasta, sillä aina loppu viimein nuo merkit tuntuivat vain katoavan pois. Genevalla esiintyi jonkin verran aggressiota – tosin pienessä mittakaavassa – ja sen hän purki urheilun parista löytämäänsä uuteen lajirakkauteen; baseballiin. Geneva liittyi jopa joukkueeseen, jonka parista löysi ensimmäiset, todelliset ystävänsä ja iloisen puolen elämästään. Sen aika tuli kuitenkin päätökseen, tohtori Masonin päättäessä lähettää Genevan opiskelemaan Willingtonin akatemiaan, jossa itsekin oli koulunsa käynyt. Yorkista oli kuitenkin melkoinen matka ja Geneva päätyi asumaan akatemian asuntolaan, josta hän näki äitiään kaikkina mahdollisina viikonloppuina (niinä siis, jolloin tohtori oli onnistunut töiltään aikaa saamaan). Baseballjoukkueen jääminen taakse tietysti harmitti, mutta yhteydet säilyivät aina siihen saakka, kunnes ihmiselämä oli aika jättää pysyvästi taakseen.
Briseis McAvery teki elämässään harvoin virheitä, eikä häneltä kysyttäessä tuo varmasti laskenut Genevaa sellaiseksi, mutta veren vuodattaminen ja varsinkin ihmisten muuttaminen oli akatemiassa jyrkästi kiellettyä ja Briseis kuului juuri niihin henkilöihin, jotka käytöksellään yrittivät tästä elämäntyylistä antaa esimerkkiä. Vanha nainen, jo rajan toiselle puolelle siirtynyt, oli silti tyytyväinen, kun hänen langettamansa kirouksen viimein osio pantiin lopultakin täytäntöön. Pimeys kävi sekin täysin armotta kiinni nuoreen naiseen, jonka elämä koki lopullisen käännekohtansa ja muuttui ikuiseksi kärsimykseksi, vailla toivoakaan pelastuksesta. Tohtori Mason, josta enää pelkkä sukunimi muistutti, lakkasi hetkessä olemassa olonsa, samoin kuin koko mennyt elämä Yorkissa. Geneva Mason lakkasi myös olemasta, hän ei enää ollut se sama, vaan täysin toinen Geneva.
Raportin laatinut hahmoasiantuntija Gorden
Viimeinen muokkaaja, Gorden pvm Su Syys 24, 2017 4:46 pm, muokattu 3 kertaa (Raportin syy : Päivitetty)
UniCorden- Mode
- Viestien lukumäärä : 1703
Join date : 27.02.2011
Ikä : 33 -
Vs: Geneva Mason
kirjoittaja UniCorden Pe Huhti 29, 2011 10:25 pm
Pelit:
Syksy.
What fire does not destroy ~Kesken - Yhteispeli
I'm addicted to a life of material ~Kesken - Via Brandon (norppamus)
Kesä.
We're gonna burn this club to the ground ~Päätetty - NC-ryhmäpeli
Party of vampires ~Valmis - Yhteispeli
Kevät.
Masquarade party ~Valmis - Yhteispeli
And what if you would suck my blood ~Kesken - Via Briseis (Flowy)
It feels like forever when I last time saw you ~Valmis - Via Nick (Flowy)
On aika kiduttaa ~Valmis - Via Wolf (Ay)
Trick or Treat ~Valmis - Yhteispeli
Syksy.
Häät ~Valmis - Yhteispeli
Killing Streak ~Valmis - Via Briseisi (Flowy)
Pienoinen tutustumiskierros ~Valmis - Via Rick (norppamus)
Come the War ~Valmis - Via Zhack (Zeralex)
Uteliaisuudesta uteliaisuuteen ~Valmis - Via Wolf, Dashwood (Ay)
Mad World ~Valmis -Yhteispeli
Kevät tuli kaupunkiin ~Keskeytetty -Via Nic (Nesta)
Kevät.
Melkein samanlainen ~Valmis -Via Wolf (Ay)
In memoriam ~Keskeytetty -Yhteispeli
Until you believe ~Valmis -Via Briseis (Flowy)
Kun yössä yksin vaeltaa ~Valmis -Via Susie (Namuless)
Geneva muuttuu vampyyriksi. Syksy.
Reality Bites ~Valmis -Yhteispeli
The least I can do ~Keskeytetty -Via Adeiga (Watera)
At night-time ~Keskeytetty -Via Ricardo (Ani)
Erotatko voikukan ja leskenlehden ~Keskeytetty -Via Danica (Shanemin)
Tarkkaan tähdätty ~Valmis -Via Declan (Flowy)
Kevät.
New Year's party ~Valmis -Yhteispeli
Talvi.
Mitä löytyykään sivukujalta ~Valmis -Via Noelle (Haikara)
HALLOWEEN TANSSIAISET ~Valmis -Yhteispeli
Syksy.
Vaarallisilla vesillä ~Valmis -Via Adeiga (Watera)
Hiirenhiljaa... ~Valmis -Via Nick (Flowy)
Kesä.
Syksy.
What fire does not destroy ~Kesken - Yhteispeli
I'm addicted to a life of material ~Kesken - Via Brandon (norppamus)
Kesä.
We're gonna burn this club to the ground ~Päätetty - NC-ryhmäpeli
Party of vampires ~Valmis - Yhteispeli
Kevät.
Masquarade party ~Valmis - Yhteispeli
And what if you would suck my blood ~Kesken - Via Briseis (Flowy)
It feels like forever when I last time saw you ~Valmis - Via Nick (Flowy)
On aika kiduttaa ~Valmis - Via Wolf (Ay)
Trick or Treat ~Valmis - Yhteispeli
Syksy.
Häät ~Valmis - Yhteispeli
Killing Streak ~Valmis - Via Briseisi (Flowy)
Pienoinen tutustumiskierros ~Valmis - Via Rick (norppamus)
Come the War ~Valmis - Via Zhack (Zeralex)
Uteliaisuudesta uteliaisuuteen ~Valmis - Via Wolf, Dashwood (Ay)
Mad World ~Valmis -Yhteispeli
Kevät tuli kaupunkiin ~Keskeytetty -Via Nic (Nesta)
Kevät.
Melkein samanlainen ~Valmis -Via Wolf (Ay)
In memoriam ~Keskeytetty -Yhteispeli
Until you believe ~Valmis -Via Briseis (Flowy)
Kun yössä yksin vaeltaa ~Valmis -Via Susie (Namuless)
Geneva muuttuu vampyyriksi. Syksy.
Reality Bites ~Valmis -Yhteispeli
The least I can do ~Keskeytetty -Via Adeiga (Watera)
At night-time ~Keskeytetty -Via Ricardo (Ani)
Erotatko voikukan ja leskenlehden ~Keskeytetty -Via Danica (Shanemin)
Tarkkaan tähdätty ~Valmis -Via Declan (Flowy)
Kevät.
New Year's party ~Valmis -Yhteispeli
Talvi.
Mitä löytyykään sivukujalta ~Valmis -Via Noelle (Haikara)
HALLOWEEN TANSSIAISET ~Valmis -Yhteispeli
Syksy.
Vaarallisilla vesillä ~Valmis -Via Adeiga (Watera)
Hiirenhiljaa... ~Valmis -Via Nick (Flowy)
Kesä.
UniCorden- Mode
- Viestien lukumäärä : 1703
Join date : 27.02.2011
Ikä : 33 -
Vs: Geneva Mason
kirjoittaja UniCorden Su Syys 24, 2017 4:47 pm
Genevan esittely päivitetty kokonaisuudessaan 24.09.2017
UniCorden- Mode
- Viestien lukumäärä : 1703
Join date : 27.02.2011
Ikä : 33 -
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa