Cleon Linwood

Kuten kaikilla vampyyreilla, on Cleonilla paljon viehätysvoimaa ja kyky parantaa itsensä. Tämän lisäksi hänen aistinsa ovat ihmistä herkemmät ja fyysinen voimansa sekä nopeutensa parempia. Cleon on harjoittanut taitojaan mielen muokkaamisen saralla ja kykeneekin nyt siihen hyvin. Mies on myös kehittänyt omia fyysisiä voimiaan treenaamalla.
Jaloverisen kykyä ei voi paljain silmin nähdä, mutta siitä huolimatta se on voimakas. Mies pystyy täysin nollaamaan muiden samanvahvuisten ja heikompien vampyyrien kyvyt tietyllä säteellä itsestään. Mitä vahvempi vampyyri on kyseessä, sitä lähempi välimatkan pitää olla kyvyn toimiakseen, tai/ja sitä enemmän energiaa Cleon joutuu käyttämään. Puhdasveristen kohdalla Cleon kykenee heikentämään heidän kykyjään, muttei täysin estämään niiden käyttöä.

Cleonin ei tarvitse ohjailla kykyään, vaan se tapahtuu itsestään jonkun yrittäessä hyökätä tai käyttää mielen hallintaa. Hän kuitenkin pystyy kykynsä ohjailuun halutessaan, vaikka onkin vasta hiljattain tämän oppinut. Aiempana ongelmana oli se, että jos Cleon joutui tappeluun vahvemman kanssa, menetti hän liikaa energiaa oman kykynsä hallitsemattomuuden takia. Cleon pystyy kykynsä ansiosta myös havaitsemaan hyökkäysyrityksen tietynlaisena tunteena. Mies ei kykene estämään parantamista, aisteja, nopeutta, voimaa ja vampyyrien luontaista viehätysvoimaa. Miehen kyky on hyödyllinen vain vampyyrien kykyjä vastaan, ja tästä tietoisena hän on opetellut taistelemaan käsin ja asein. Hyvä puoli kyvyssä on se, että moni vampyyri nojaa liikaa omiin kykyihinsä ja hämmentyy tappelutilanteessa, kun ei niitä voikaan käyttää.

Cleon on vampyyrien tapaan henkeäsalpaava ilmestys. Hänen ihonsa on valkoinen, virheetön. Antiikin kreikan jumalten patsaita muistuttavia kasvoja kaunistavat entisestään miehen kultaiset kiharat, jotka laskeutuvat olille asti. Useimmiten Cleon antaa hiustensa liehua vapaina, mutta saattaa joskus kätevyyden vuoksi sitoa ne löysälle pompulalle. Cleonin tummat kulmakarvat ovat tuuheat, mantelinmuotoiset silmät vaaleansiniset ja silmäripset pitkät. Hänen huulensa ovat täyteläiset ja nenänsä suora. Voisi jopa sanoa, että Cleonilla on kauniin naisen kasvot, vaikka jokin niissä, ehkä vahva leuka ja paksu, vaikkakin pitkä kaula erottavat hänen kasvonsa naisesta. Vampyyri on rakenteeltaan solakan lihaksikas: hänen vartalonsa ei ole liian laiha tai lapsenomainen ja vatsalihakset ovat näkyvissä, muttei mies myöskään näytä missään nimessä kehonrakentajalta.

Cleonin kehossa on tasan kaksi pientä luomea, yksi oikean solisluun kohdalla, toinen vasemmassa sisäreidessä. Muita syntymämerkkejä hänellä ei ole, eikä liioin arpia tai tatuointeja. Cleon liikkuu sulavasti, ryhdikkään rennosti kuin omistaisi koko tilan, jossa kävelee. Hänen elehdintänsä on vähäistä ja eleganttia.
Kun vampyyri ei ole pukeutunut koulupukuun, käyttää hän vapaa-ajalla valkoista kauluspaitaa tummien, suorien housujen tai pillifarkkujen ja nahkavyön kanssa, joskus heittäen ylleen tumman pikkutakin. Juhlissa hän käyttää tummia smokkeja. Joskus Cleon voi tosin käyttää mustaa ja tummansinistä vaaleampiakin värejä, kuten harmaata. Miehen vaatetus on yksinkertaista, mutta laadukasta. Hän kantaa aina mukanaan hyvin vanhaa taskukelloa, vaikka pitääkin sen piilossa joko taskussa tai kaulassa vaatteiden alla. Auringon paahteessa mies käyttää muodikkaita aurinkolaseja ja hattuja.

Cleonin todellisesta luonteesta on vaikea saada selkoa. Hän itse elää siinä harhakuvassa, että on ystävällinen, nöyrä ja oikeudenmukainen, ja ainakin aluksi hän onnistuu vakuuttamaan muutkin tästä. Cleon käyttäytyy muukalaisten seurassa kohteliaasti, jopa charmikkaasti, ellei muuta syytä anneta. Hän on ystävällinen jopa päiväluokkalaisten seurassa, ainakin ensimmäisellä tapaamisella.
Cleon on tosiasiassa ailahtelevainen tuuliviiri, jonka kiinnostuksen voi menettää yhtä helposti, kuin sen on saanut. Ne jotka vähänkin tuntevat Cleonin, tietävät, että hänen kiinnostuksensa ihmisiin on suurimmaksi osaksi hänen sääliään alempia elämänmuotoja kohtaan ja halua hauskuttaa itseään. Hän pitää suurinta osaa väestä huvituksina, joiden tehtävänä on pitää hänet kiinnostuneena. Tämän vuoksi monille onkin hämmentävää, että Cleon saattaa ensin olla ystävällinen ja seuraavalla tapaamiskerralla tyly: hän on päättänyt, ettet ole hänen aikansa arvoinen. Pitkään yksin eläneenäkään ei Cleon oppinut koskaan pitämään ihmisiä missään muussa, kuin ruoan ja huvituksen arvossa.

Silloinkin, kun vampyyrilta oli loppua varat maailmanmatkallaan, palasi hän mieluummin takaisin inhoamaansa kotiin kuin alentui työskentelemään ihmisten seassa.
Cleon nauttii normeja rikkovien yksilöiden seurasta, vaikka seuraakin itse etikettejä (yleensä), sääntöjä sen verran…ei niinkään. Yllättävät seuralaiset saavat ystävän arvon, kunhan vaan pysyvät yllättävinä. Myös ihan vaan sellaiset seuralaiset, joiden seurassa voi hiljaa istua ja miettiä omiaan, sopivat. Sen sijaan itseään mielisteleviä ihmisiä tai vampyyreja mies pitää tylsän säälittävinä, vaikka nauttiikin tietämättään huomiosta. Hän on vain niin tottunut siihen, että pitää sitä itsestäänselvyytenä. Itsestäänselvyyksistä puheen ollen, hän ei itse tahdo olla moinen. Jos joku alkaa tuntea olonsa liian turvalliseksi hänen seurassaan tai itse asiassa, jos Cleon alkaa tunte olonsa liian  kotoisaksi, keksii vampyyri varmasti jotain suhteen sekoittamiseksi. Ehkä kysymyksessä on hänen pelkonsa välittää jostakusta, sillä menettämisen tunteen hän on jo kokenut, eikä tahdo koskaan moista tuntea.

Cleonilla on monia suhteita ja pinnallisia tuttavuuksia. Koska kukaan ei ole oikein onnistunut kaivautumaan miehen ihon alle ja herättämään hänessä oikeita tunteita, ei mies välitä muiden tunteista ja voi hyvinkin satuttaa jotakuta huvittaakseen itseään. Poikkeuksena tietenkin henkilöt, joita Cleon pitää esimerkiksi asemansa takia sellaisessa arvossa, että näkee enemmän haittaa kuin hyötyä niiden tunteilla leikittelyssä. Vaikka Cleon nauttiikin enemmän mielen kanssa leikkimisestä, ei hän kaihda väkivaltaakaan ja joissain tilanteissa nauttiikin siitä.
Cleon on älykäs. Hän menestyy koulussa täydellisesti ja tuntuu oppivan mitä vaan yhdellä tai parilla luentakerralla. Vampyyri ei ole uskovainen ja pitää uskovaisia typerinä lampaina, jotka ovat liian pelokkaita elämään vapaasti. Cleon pitää itseään vapaana ja itsenäisenä sieluna, jonka ei tarvitse kuunnella kenenkään ohjeita ellei hän itse niin halua. Miehen käytöstavat ovat osa hänen luonnettaan, eikä jotain, mitä mies tuntee velvollisuudeksi olla.

Linwoodin sukuun kuuluvana jaloverisenä Cleonilla on tiettyjä arvoja. Mies tietää käytöstavat, mutta pitää itseään suuressa arvossa, eikä sovi käskytettävän koiran rooliin. Vampyyri on kärsivällinen ja ei yleensä ota loukkauksia kuuleviin korviinsa. Miehen suututtamiseen tarvitaankin oikeiden nappien painamista. Suuttuessaan mies pystyy kuitenkin hallitsemaan vihaansa, mutta harvoin hänen tarvitsee niin tehdä. Cleon ei pidä puhdasverisiä yhtä suurena uhkana kuin suuri osa perustajaperheiden jäsenistä, mutta ei myöskään jumaloi tai ihaile heitä, eikä näin ollen vastusta perustajaperheiden toimia ja on valmis osallistumaan niihin itsekin. Huonosta luonteestaan huolimatta, poika kuuntelee isäänsä eikä kehtaa sanoa liikaa vastaan rangaistuksen pelossa. Aiemmin isä sai myös kunnioitusta, nyt vain pelkoa ja inhoa, ripauksella kapinan halua. Kun Willingtonin Akatemia on hänelle leikkikenttä, on koti ja perustajasuvun seura hänelle työpaikka, johon hän suhtautuu vakavasti, vaikkei henkilökohtaisella tasolla välittäisi/pitäisi jostain sukujen jäsenestä. Niinpä miehen pahimmat puolet eivät pääse esille perustajaperheiden seurassa, vaan hänestä voi saada mukavan mielikuvan enemmänkin kuin kerran. Vaikkei miehen elämä pyörikään Vanhimpien Neuvoston ympärillä, ovat organisaation jäsenet automaattisesti sellaisia, jotka Cleon päästää tuttavapiiriinsä.

Cleon syntyi 1800-luvun alussa rikkaan englantilaisen Linwoodin aatelisperheen toiseksi lapseksi isoveljensä jälkeen, hetki ennen kaksostaan. Nuoresta iästä pitäen häntä esiteltiin seurapiireissä ja kohdeltiin kultahansikkain. Ainoa, joka ikinä kuritti vilkasta lasta, oli hänen tuima isänsä. Ja pian Cleon alkoikin pelkäämään ja ihailemaan vahvaa isäänsä. Cleon sai tietää Vanhempien Neuvostosta nuoressa iässä ja hänet opetettiin kunnioittamaan sitä. Isä oli perheessä kuitenkin ainoa, joka täysin tiukasti uskoi Neuvoston agendaan. Cleonin äiti sen sijaan ei ajatellut Neuvostosta paljoa, eli vain tyytyväisenä elämäänsä myötäillen aviomiehensä mielipiteitä. Koska isä vietti paljon aikaa matkoilla Neuvoston asioita hoitamassa, sai poika enemmän vaikutteita äidiltään. Niinpä Cleon ei täysin puhdasverisiä alkanut inhota, muttei myöskään kulissia lukuun ottamatta arvostaa.
Cleon ei koskaan päässyt sekaantumaan Neuvostoon muuten, kuin seurapiirien kautta, sillä isä suosi vanhempaa poikaa, jonka kanssa Cleon välit olivat mitättömät. He harvoin näkivät toisiaan, ja vaikka näkivätkin, Cleon vietti mieluummin aikaa kaksossisarensa kanssa. Sisar oli ehkä ainoa, jota Cleon rakasti. Yhdessä he vilistelivät kartanonsa käytäviä pitkin ja isänsä käskystä opiskelivat kieliä jo pienestä pitäen. Teini-ikään tullessa perheessä jopa epäiltiin, että Cleon rakasti sisartaan enemmän, kuin vain veljellisesti. Tämä huhu ei kuitenkaan koskaan levinnyt perhettä pidemmälle, eikä sitä koskaan vahvistettu millään tavoin.
Cleonin sisar alkoi vanhempana kapinoida Neuvoston periaatteita vastaan. Cleonin tietämättä syynä oli ihmispoika, jonka sisar oli yhdellä ulkomaanmatkoista tavannut ja ihastunut. Isä ei kuitenkaan ollenkaan suvainnut käytöstä, mutta lukuisten epäonnistuneiden käännytys-yritysten jälkeen isä luovutti. Pian sisar katosi, ja kaikille kerrottiin hänen lähteneen omille teilleen ja olevan musta lammas, joka ei tulisi palaamaan. Cleon oli katsonut sisarensa kapinointia sivusta, ja oli varma, ettei sisko ollut vain lähtenyt sanomatta hyvästejä. Hän tiesi, että hänen isällään oli jotain tekemistä asian kanssa. Nuorukainen raivosi, rikkoi ja karjui. Ainoa asia, jolla oli koskaan ollut mitään merkitystä, oli kadonnut, kuollut? Cleonkin päätti kadota. Hän otti isältään rahat matkusteluun ja lähti hyvästejä jättämättä, minkä tämänkin isä selitti kysyttäessä ”sivistysmatkana.” Sellainen se tosin oli, suurimmaksi osaksi. Cleon matkusteli ulkomailla sivistäen itseään, kylpien ihmisveressä ja opetellen taistelutaitoja. Vihastaan huolimatta Cleon ei koskaan kyennyt tekemään mitään, mikä olisi liannut hänen kuvansa Neuvoston piirissä. Päinvastoin, hän osallistui ulkomailla seurapiiritapahtumiin ja tutustui kaikenkarvaiseen eliittiin. Vuosikymmenien jälkeen hänen varansa alkoivat loppua, eikä miehellä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin palata kotiinsa. Siellä hänet otettiin vastaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki oli taas samanlaista, lukuun ottamatta kahta uutta sisarta. Cleon alkoi taas käymään Britannian seurapiireissä ja auttoi jopa kerran veljeään Neuvoston asialla, muttei sen suuremmin asiaan sekaantunut. Hän piti välinsä nuorempiin siskoihin kylmänä, sillä he muistuttivat häntä liikaa kadonneesta sisarestaan.
Kului aikaa, muttei Cleon unohtanut kaunaa isäänsä kohtaan. Hän ei koskaan ruokaillut samassa pöydässä, ja suuren kartanon käytävillä isää olikin helppo vältellä. Sitten hän sai tietää joidenkin perustajasukujen lapsien hakeutuvan Akatemiaan. Pienoisena kapinana isäänsä vastaan Cleon päätti itsekin hakeutua Willingtonin Akatemiaan. Isä kuitenkin otti tämän väärin ja jostain syystä ensimmäisen kerran ikinä kehui häntä järkevästä ajattelusta. Cleon, vihaisena, mutta jo Akatemiaan sisään päässeenä, päätti kuitenkin jatkaa valitsemallaan polulla.

Cleon osaa englannin lisäksi kolmea kieltä: ranskaa, venäjää ja saksaa. Hän on opetellut näitä kieliä lapsesta asti ja harjoittanut ääntämistään käymällä itse maissa, joissa näitä kieliä puhutaan. Lisäksi vampyyri kykenee lukemaan ja kirjoittamaan latinaa. Vaikka Cleon onkin kovin skeptinen ja välinpitämätön monen ihmisten opettamien oppiaineiden suhteen, on hän kuitenkin lukenut ihmisten historia- ja luonnontiedekäsityksistä, vaikka harrastaakin pääasiassa vampyyrien kirjoittamien kirjojen käsiinsä haalimista ja niiden lukemista. Mies perheineen asuu pääasiallisesti Britanniassa suuressa kartanossa, syrjässä muista asumuksista. Vaikka Cleon perheineen onkin nykyaikaan sopeutunut, arvostavat he vanhan ajan tapoja ja tyylejä ja sen huomaakin heidän vuosisatoja vanhan, goottilaistyylisen kartanon ulkonäöstä. Heillä on kuitenkin pienempiä ja modernimpia kartanoita muuallakin maailmalla. Cleonin musiikkimaku koostuu klassisesta ja muusta instrumentaalimusiikista, usein uhkaavista ja masentavista sävelmistä. Hän kuuntelee myös kirkkomusiikkia, vaikkei arvostakaan uskontoja. Siitä huolimatta, että Cleon nauttii musiikista, ei hän itse soita. Sen sijaan mies on keskittynyt taistelulajien harjoittelemiseen tiedostaen, ettei hänen kykynsä ole hyökkäävää ja on turha fyysisiä iskuja kohtaan. Cleon osaa myös käsitellä aseita. Häntä ei ole koskaan nähty ainakaan isossa seurueessa humalassa, vaikka hän nauttiikin punaviinistä ja bourbonista. Alkoholin lisäksi hän juo paljon vihreää teetä. Cleon on tappanut monia ihmisiä aikoinaan, mutta nykyään tyytyy muokkaamaan noiden muistia juomisen jälkeen. Hän kykenee hillitsemään verenhimoaan hyvin. Tupakoida Cleon ei aio, sillä ei pidä tupakan hajusta. Cleonin tärkein tavara on kaksossiskolta saatu taskukello. Miehen asuntolahuone on sisustettu toiveiden mukaan goottilaistyylisesti ja tummanpunaisin värisävyin, sillä Cleon pitää kliseisesti punaisesta.

SUKU |
Isä: elossa, pelkää ja inhoaa
Äiti: elossa, neutraali suhtautuminen
Isoveli: elossa, neutraali suhtautuminen
Kaksossisar ??, tärkeä
Kaksi pikkusiskoa: elossa, välttelee tutustumista

SUHTEET |
Tavatut: Monia jaloverisiä aatelissukuja ja puhdasverisiäkin, tuntee mm. Waylandit ja Venäjän-matkallaan tavatun Alexander Ronanovin.