Eveline Norwood

Nimi: Eveline Norwood

Ikä:246

Sukupuoli: Nainen

Laji: Vampyyri, B-taso

Voimat: Telepatia. Eveline kykenee keskustelemaan henkilön kanssa telepaattisesti niin pitkään,  kunhan tuo toinen henkilö haluaa myös keskustella hänen kanssaan. Voimalla voisi luultavasti tehdä muutakin, mutta Eveline ei ole harjoitellut kyvyn käyttöä keskustelun ulkopuolelta turvallisuussyistä.

Työ: Zacharias Alastair Kamuela de Lampérièren hoitaja.

Ulkonäkö:
Kuva by isosisko

Eveline on kaikissa yksinkertaisuudessaan erittäin mukavaa katseltavaa, kuten vampyyrit yleensäkin. Vaikkei hänen pituutensa olekaan mitenkään korkeimmasta päästä, ollen vain 166 senttimetriä pitkä, ei se neidin melkein nukkemaista kauneutta haittaa. Pitkän, hiekkablondin värin omaavat hiukset kasvavat kevyesti lantion ohitse, olkoonkin että olkapäiden ylitse tulevan  hiukset ovat lyhennetty parikymmentä senttiä lyhyemmiksi. Kapeilla kasvoilla lepää yleensä erittäin neutraali ilme, eivätkä hänen purppurat silmänsä juurikaan auta lämmittämään tuota kylmää ilmettä. Mutta ehkäpä se on juuri tämä yleinen kylmyys, mikä saa hänen hymynsä paistamaan auringon lailla. Vaikkei Evelineä olekaan siunattu maailman isoimmilla kurveilla, omaa hänen ruumiinsa silti kunnioitettavan määrän paikkoja mihin katse saattaa kohdistua, mikäli neiti sattuisi pukeutumaan paljastavammin.

Vaatetukseltaan Eveline on erittäin käytännöllinen omistaen lähinnä vain sen tarpeellisen. Kouluaikana päälle on laitettu koulun vaatima koulupuku yöluokan väreillä, töiden aikana päällä on 1800-luvun musta sisäkön mekko pitkällä hameella ja valkoisella essullaan, ei mitään ranskalaista höpötystä. Mikäli hän on vapaalla, vaatteet vaihtuvat hiukan koulupukua muistuttavaan nykyvaatetukseen, olkoonkin että se kelpaisi hyvinkin kaupungille menoon.



Luonne:
Vampyyriksi Eveline on yllättävän etääntynyt muista kaltaisistaan, tyytyen seisomaan taustalla ja puhumaan vain silloin, kun häntä puhutellaan. Tämä hiljaisuus ei kuitenkaan johdu mitenkään arkuudesta tai mistään vastaavasta, vaan roolista, joka neidille oli kohtalon ruletissa päätynyt. Sukunsa mustana lampaana kasvatettuna Eveline on tottunut roolinsa olla aina tilanteen sivullisena, mikä onkin saanut hänet omaksumaan aiemmin mainitun hiljaisen henkilön roolin itselleen. Vaikka etiketti onkin opiskeltu kunnolla, kanssakäymisen puutteen vuoksi neidillä on tapana vastata erittäin lyhyesti hyvinkin pitkälti kaikkeen, mikä saattaa luoda hänestä paljon kylmemmän kuvan kuin hän oikeasti on.

Ollessaan hoitajana, Eveline on kuin sivuhahmo kirjasta, joka tekee tarpeellisen tehdäkseen tilanteesta miellyttävämmän päähahmoille. Nimetön, ilmeetön ja tunteeton sietäen kaiken pahan sanaakaan sanomatta ja ottaen vastaan kehut vain pienillä eleillä osoittaakseen, että oli kuunnellut. On siltikin astetta harvinaisempaa, että hän noudattaisi kenenkään muun kuin isäntä perheensä käskyjä, ellei häntä ole niin opastettu tekemään. Hänen koulutukseensa on sisältynyt muutakin kuin pelkästään käytöstavat, sillä Evelinen odotetaan tekevän kaikki mihin Zacharias ei itse kykene. Tähän sisältyy perushoitajan töiden lisäksi myös esimerkiksi herran puolustaminen parhaimman taitonsa mukaan ja veripankkina tuolle oleminen. Hän myös poistaa erillään mielellään Zachariasta häiritsevät yksilön, tarpeen vaatiessa vaikka talikolla.

Vapaalla ollessaan Eveline on yhäkin hiljainen persoona, olkoonkin että hänen mielipiteensä näkyvät tulevat esille paljon herkemmin naaman eleinä verrattuna töissä olemiseen. Etenkin inho osoitetaan erittäin mielellään, eritoten jos kyseessä on kuka tahansa vähemmän puhdasta verta suonissaan kantava henkilö. Erityisesti ihmisistä muunnetut vampyyrit ja ihmiset itse saavat erittäin herkästi arvostelevan katseen, mikäli he eivät käyttäydy kunnolla, ja mikäli he eivät tajua parantaa käytöstään, saattaa neiti tulla antamaan luunapin tai korvapuustin henkilöille, jotka eivät arvosta muiden rauhallisuutta ympärillään.

Eveline hakeutuu mielellään musiikin ja hyvän kirjan ääreen, mikäli hänellä vain on siihen aikaa. Vaikka kirjoja luetaankin kategoriasta riippumatta, ovat romantiikkaa sisältävät kirjat ehdottomasti hänen suosikkejaan. Kirjat saattavat myös olla syy siihen, miksi blondi salaa unelmoi omasta "ritarista valkoisen hevosen selässä", joka veisi hänet pois vanhasta elämästään kohti kirkasta tulevaisuutta täynnä seurapiirejä ja kaikkea sitä aatelishömppää. Harmi vain, että kyseinen ritari saa luvan yrittää erittäin kovaa tämän daamin pelastamista varten, sillä Eveline ei ole tottunut huomioon ja se tulee luultavasti vaatimaan aika paljon vakuuttamista, ennen kuin blondi uskoo, että toinen on tosissaan tästä kaikesta.

Muiden vampyyrien tapaan Eveline kärsii janosta ja vaikka hän nauttiikin runsaita määriä verta veripankkina olemista varten, hänelläkin esiintyy oireita, mikäli verta vuodatetaan hänen läheisyydessään. Jostain syystä jatkuva veren vuotaminen rupeaa kiihottamaan häntä hitaasti, jotenka oikeat neuvot tietävä henkilö kykenee houkuttelemaan hänet hyvinkin helposti sänkyyn. Tai hän raahaa sopivimman kohteen itse sinne, mikäli asia jostain syystä menisi siihen pisteeseen. Partnerin on silti kuitenkin parempi tiedostaa, että Eveline on se joka määrää tahdin tai kimppa kivaa ei tapahdu olkoonkin tilanne mikä tahansa.



Menneisyys:
Evelinen syntymä oli niin pitkälti vahinko kuin se oli mahdollista vampyyrien maailmassa. Hänen äitinsä sattui olemaan illan valinta Norwoodin suvun herran harrastuksiin ja koska hänen äitinsä halusi kovasti päästä parempiin piireihin, onnistui hän kaikista vampyyrien lisääntymisongelmista huolimatta tulemaan raskaaksi. Mutta kun äiti sitten yhdeksän vuotta myöhemmin tuli tyttärensä kanssa Norwoodien ovelle, käännytettiin hänet pois. Lapsi kuitenkin jäi arvokkaamman suvun huomaan, olivathan vampyyrilapset silti pieni ihme ja arvokkaita. Ja tuo potentiaalinen arvokkuus olikin ainoa asia mikä salli Evelinen elää isänsä luona.

Harhareissun tuloksena syntyneenä ei Evelineä arvostettu läheskään niin paljon kuin Norwoodin suvun muita lapsia, vaikkei häntä syrjitty tai muuten pahoinpidelty. Hän vain "oli" kartanossa, ilman suurempaa huomiota kasvatuksen ja etiketin opetuksen lisäksi. Edes neidon kykyjen ilmettyä telepatian muodossa, ei hänen saamansa kohtelu muuttunut juurikaan. Ainoat erot olivat, että häntä kohdeltiin ehkä hiukan arvokkaampana tavarana.

Kun 1700-luku kuitenkin läheni loppuaan, vampyyrimaailmassa tapahtui. Yksi tunnetuimmista puhdasverisistä vampyyreistä kuoli ja vaikka julkisesti hyväksytty syy herran kuolemaan oli vieritetty metsästäjien niskoille, huhuja esiintyi silti. Tyhjä aukko valmiiksi jo osittain hatarassa hierarkiassa tarkoitti, että mikään ei enää oikein ollut varmaa ja terveet suhteet olivat vielä tärkeämpiä kuin aiemmin. Juuri näiden suhteiden takia Norwoodit lähestyivät de Lampérièreja, toista jaloveristä sukua, joiden kanssa suhteet olivat päässeet hieman happamaksi. Ei ollut järjen suuri salaisuus, että yksi suvun perillisistä kärsi oudosta sairaudesta, jotenka tarjous oli yksinkertainen. Ystävyyden ja paremman tulevaisuuden takia Norwoodit tarjosivat de Lampérièrelle hoitajaa, joka omasi telepatian kykynään, kunnes perillinen paranisi. Evelinelle sen sijaan luvattiin, että jos hän nyt tekisi mitä häneltä vaadittiin, kirjattaisiin hänet tasa-arvoiseksi perijäksi muiden Norwoodin jälkeläisten kanssa.

Idea siitä, että häntä kohdeltaisiin viimein kuin osaa omaa sukuaan syrjähypyn seurauksen sijasta, oli erinomainen lisä vaakaan kun Eveline rupesi miettimään sukunsa tilannetta, jotenka hän suostui ja pari viikkoa myöhemmin päätyikin de Lampérièren kartanon ovelle, vähäinen omaisuus mukanaan. Hänen roolinsa hoitajana tehtiin nopeasti selväksi, mutta se riitti hänelle. Tietoa siitä, kuinka pitkään hän joutuisi viettämään vain palvelijana, ei ollut mutta hän oli jo päättänyt viedä tämän kunnialla loppuun. Hoidokkikaan ei osoittautunut mitenkään ongelmalliseksi ja yllättävä kyllä he tulivat jopa niin hyvin toimeen, että kun hoidettava siirtyi opiskelemaan willingtonin Akademiaan, siirrettiin Eveline tuon mukana.