Scarlett Merlier

---


I know as the night goes on
You might end up with someone
So why do I bite my tongue?
Ooh, I wanna know ya
 
 
Kasvot | Vaatetustyyli
 

Ulkonäkö
Vampyyrimetsästäjänaista voisi kutsua kesyttämättömäksi villikukaksi. Scarin linjakkaiden kasvojen piirteet ovat sulokkaan kauniit, hänen sulavat liikkeensä muistuttavat eleganssin hurmaa, mutta kaikkeen tuohon miellyttäväksi kuvailtuun viehättävyyteen sekoittuu silminnähtävää karkeutta. Joku voisi kutsua sitä itsevarmuudeksi ja luonteen ominaisuudeksi, järkeilemättömäksi kovuudeksi, jota nainen tarvitsee selvitäkseen miesten maailmassa. Kuitenkin, onko se totuus?
 

Dance with me, it won't kill ya
And one for the road
So why won't you stay a little longer?

 
Vampyyrinmetsästäjän näkee aina pukeutuneen vaalittuihin (pääsääntöisesti mustaa  kunnioittaviin) moderneihin metsästäjänvarusteisiinsa, ja huomiota herättävintä kuultavassa hopeanharmaahiuksisessa naisessa onkin hänen nahkanpuhutteleva vaatetyylinsä sekä usein mukana kulkeva varsijousensa. Hopeaa hohtava keskiaikainen ase on suunniteltu täysin käyttötarkoitustaan varten, ja sen uskoisi herättävän itsevarmimmassakin vampyyrissa hallitsemattomia vilunväristyksiä. Lippaalla varustellun varsijousen nuolet on suunniteltu niin, että ne repivät jänteistä lihaa ja verta sisuksista ulos kiskottaessa, ja lienee sanomattakin selvää, että jokainen nuoli on täynnä yön petoja tappavaa myrkkyä. Ja jos naisen rakkain ase ei hoida tehtäväänsä, löytyy lähettyviltä aina myös muista aseita ja mm. suvussa periytynyt veitsi, joka on syystä välittynyt metsästäjäsuvussa jäseneltä toiselle. Siunattuun metsästäjänveitseen koverretut riimut aiheuttavat pahimmillaan iskun saajalle hetkellisesti täydellisen lamaannuksen, ja vampyyreja vastaan taistellessa muutamakin ylimääräinen sekunti saattaa olla ratkaiseva tekijä.
 
Hopean vaaleat hiukset lepäävät usein samettisten kasvojen verhona, tosin lähinnä pään oikealta puolelta, jolla pätkittyjen hiusten latvat tavoittelevat korkeaa lapaluuta. Jakauksen toiselta puolelta hiussuortuvat onkin kinuttu melkein siiliksi, ja tuolta kasvojen sivulta onkin helposti nähtävissä lävistykset, joita on useampi kummassakin korvanlehdessä ja yksi nenän sivussa. Pään vasemmalla puolella korvanlehden yläpuolella on myös kaksi syvää arpea, jotka erottuvat selkeästi lyhyiden hiusten lomasta. Ammatissa saadut arvet (joita löytyy kattavasti myös muualta kehosta) eivät kuitenkaan ole häpeän aihe, sillä ovathan ne todiste siitä, että Scar selvisi voittajana.
 
Silmät hohkavat kirkkaan turkoosin värisinä, ja niiden puhdasta sävyä suorastaan korostaa voimakkaat silmämeikit sekä kapeiksi nypityt tummansävyiset kulmat. Scarin kasvojen ilme on yleensä enemmän terävä (melkein vihainen) kuin iloinen, muttei ole harvinaista nähdä metsästäjänaista hymyilemässä haltioissaan – niissäkin tilanteissa, joissa ilmekirjon olisi kuulunut olla täysin toisenlainen.
 
Pituutta naisella on noin 170 senttimetriä, ja vartaloltaan Scar on sopusuhtainen. Osittain kuluneet meikit tai halkeillut kynsilakka ovat Scarille ominaista, ja häntä voisi enemminkin kuvailla huolettomaksi kuin pikkutarkaksi. Ehkä tumman verenpunainen huulipuna loistaa selkeästi vaaleasävytteiseltä iholta luoden huolitellumpaa mielikuvaa, mutta jos osaa kiinnittää huomiota kaulan oikealla puolella oleviin symbolisiin tatuointeihin, on mielikuva täydellisyydestä taas rikottu. Iholle on hakattuna latinaa, ja kaulansyrjällä olevilla merkeillä on kullakin oma tarkoituksensa. Toinen susimustalla musteella kirjottu merkkirivi jatkuu aina hentoisista lapaluista kaartuvalle alaselälle saakka muodostaen latinalaisista symboleista pitkän rivin selkärankaa seuraten. Merkit kertovat vampyyrinmetsästäjien tarinaa, ovat kunnianosoitus omalle suvulle sekä elämäntavalle, johon Scar on kasvanut ja jonka hän on valinnut vankkumattomana omakseen.
 

You tell me you're sorry and I'm laughing
You say sometimes these things just don't work out
'Cause you're only human, this shit happens
 
 
Luonne
Sanoja, joilla Scarin luonnetta voisi kuvailla ovat mm. elämänjanoinen, kilpailuhenkinen, tiimipelaaja, kunniallinen, sanavalmis, utelias, ymmärtäväinen ja realisti. Tosin nämä ovat vain yksittäisiä sanoja, ja metsästäjänainen on todellisuudessa elävä kokonaisuus, jonka luonnetta on täysin mahdoton kenellekään avata. Varsinkin läheisensä kuoleman jälkeen, on elämänsä uudestaan tasapainoon koonnut nainen itsekin joutunut tunnustamaan, ettei aina tunne itseään. Katkera ei kuulu adjektiiveihin, joilla nuorta naista menneisyydessä olisi kuvailtu, mutta nykyään kylmyys on saavuttanut paikkansa jopa ennen niin avoluonteisena tunnetun Scarin sydämessä.
 
Vaikka parhaansa mukaan harkitsevuudella toimiva vampyyrimetsästäjä pyrkii näennäiseen hyvään, yrittää tehdä viisaita sekä järkeviä päätöksiä, haluaa noudattaa parhaansa mukaan komitean säännöstöjä, on hän silti sisimmältään kuumaverinen. Scarilla on aina ollut taito nauttia elämästä täysillä, ottaa jokaisesta hetkestä irti kaikki – oli se sitten vauhdikas tappolistalle merkityn takaa-ajo tai raukean pysähtynyt tunteiden täyttämä hetki. Ja pitkään elämänjanoisuus on ollut voima, joka on auttanut hopeahiuksen läpi minkä tahansa. Kuitenkin, vuosien kymmeniin vieriessä ja armottoman elämän raastavat kyntensä näytettyä, yhä syvemmäs otteensa upottaessa, on naisen huomio positiivisuudesta yhtä enemmän negaatioihin kääntynyt. Edelleen silti Scar kohtaa ongelmat pääasiassa huumorilla, vaikka tosin kaikki eivät aina ole vaikuttuneita metsästäjänaisen rohkeasta mustasta huumorista tai hetkeen piikikkäästi tarttuvasta sarkasmista. Naljailu on kuitenkin pääasiassa hyväntahtoista ja se kertoo vain Scarin tavasta suhtautua karun realistisesti elämään.
 
 
She wants to break up every night
Then tries to fuck me back to life
 
 
Itsevarman ja kovan kuoren alle piiloutuu kuitenkin paljon. Ennen niin avoin sielu on hitaasti sulkeutunut itseensä, ja vaikka näennäisesti Scar on edelleen kohtuullisen ystävällinen ja puhelias pitämässään seurassa, on tätä vaikeaa oppia läheisesti tuntemaan. Metsästäjä ei mielellään puhu syvällisemmin itsestään – vältellessään menneisyyttään – joten mustanpuhuva huumori ja kepeä sarkasmi jäävät usein pinnalliseksi. Kuitenkin, jos metsästäjänaisen seurassa onnistuu viettämään useammin aikaa, saattaa hänestä saada hyvinkin uskollisen ystävän. Ainakin siihen saakka, kunnes Scar onnistuu itsestään uudestaan oman pimeän puolensa uhrin tekemään.
 
 
"Give me time, give me space, give me reason."
That's what you tell me when you're leaving
 
She's got seven personalities, every one's a tragedy
 

Menneisyys
Scar oli aina ollut isänsä tyttö, on edelleen – vaikka suunnannäyttäjä ei ole enää viisaita neuvojaan päässyt tyttärelleen lausumaan. David Merlier oli kunniallisena tunnettu mies, jota arvostettiin laajalti vampyyrienmetsästäjien komiteassa: mies uhrasi kirjaimellisesti koko elämänsä heidän elintavalleen, niitti paljon mainetta usean ryhmän menestyneenä johtajana ja lopulta kunnioitetun 1. komppanian kenraalin arvonimen saaden. Hänellä oli useita meriittejä, ja arvostetun miehen mielipiteellään oli suuri merkitys vampyyrinmetsästäjien yhteisössä. Kyseisestä syystä johtuen Scar sai erityisoikeuksia, ja hänet suostuttiin ottamaan sisään vampyyrinmetsästäjien komiteaan jo varhain. Oppilaana Scarlett oli aina kuuliainen, pärjäsi paremmin kuin muut vertaisensa – mutta tuosta kaikesta oli kiittäminen kovaa koulutusta, rankkaa kuria ja itsepintaista metsästäjänaisen alkua. Vampyyrimetsästäjien komiteasta muodostui Scarin koti, ja kuten isänsä, antoi hänkin kaikkensa heidän elintavalleen. Eikä hän ole koskaan katunut päätöstään.
 
Äitiään Scar ei oppinut koskaan tuntemaan, eikä hän oikeastaan tuota ole koskaan elämäänsä kaivannut. Nainen on kuullut joskus, että hänen äitinsä halusi jättää perheen isän viimeiseen asti vaaliman elämäntavan, ja erimielisyyksistä johtuen tiet erkanivat. Tytär jäi jo silloin mainetta metsästäjien komiteassa niittäneelle isälle, sillä perheen äiti halusi aloittaa uuden elämän, ja itsepäinen tyttö vaikutti jo pienestä pitäen tietävän mitä halusi. Mielikuvat rakastavasta ja läheisestä äitihahmosta ovat siis haaleat, muttei Scarlett ole liiammin myöhemmälläkään iällä kysellyt biologisesta äidistään. Menneet olivat menneitä, ja metsästäjällä oli pyrkimys aina katsoa eteenpäin.
 
Naisen elämä koostui jatkuvasta kouluttautumisesta, nimettyjen vampyyripetojen jäljittämisestä, verenhimoisten paantuneiden petojen joukkoteurastamisesta ja yksittäisistä tarkemmin opastetuista tehtävistä. Hyvin usein Scar suoritti tehtäviä isänsä rinnalla kahden, mutta useamman metsästäjän missiotkaan eivät olleet harvinaisia (johtihan vampyyrimetsästäjänaisen isä yhtä metsästäjien eliittijoukkuetta, johon myös tytär myöhemmin kuului) – niiden avulla hän verkostoitui ja oppi toimimaan sulavasti yhdessä muiden kanssa. Scarlett ei siis ole varsinaisesti yksinäinen susi, vaikka hän ei kaihda yksilötehtäviäkään. Kunhan hänellä on liki aina mukana kulkeva rakas varsijousi mukanaan, on nainen valmis jopa uhkarohkeisiin siirtoihin: luottamus itseen ja aseeseen on syntynyt vuosien myötä, ja päivä päivältä kasvava välinpitämättömyys tekee harkitsemattomista päätöksistä entistäkin vaivattomampia.

Koska Scar kulki yleensä aina isänsä mukana, oppi tuo tuntemaan tuosta puolia, joista monikaan ei tiennyt. Paheita David Merlierillä oli riittämiin: öiden verityöt huuhdottiin alas vahvalla alkoholilla ja kenraalin monien vuorokausien katoamisen syyt olivat varsin monitahoisia. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä Scar ole isänsä valinnoista pahoillaan: jopa hän on sortunut samoihin mielihyvää synnyttäviin ratkaisuihin, ja kielletyt paheet taitavat lopulta olla enemmänkin osa heidän työnsä etikettiä.
 
Eräs syyskuu pari vuotta sitten vavisutti Scarlettin elämän hetkellisesti raiteiltaan. Hänen isänsä ei tällä kertaa palannutkaan parin päivän katoamiseltaan, ja lopulta metsästäjämies löydettiin silvottuna, ja jätetty sairaanloinen viesti jätti ainoastaan varaa mielikuvitukselle. Jäljet viittasivat olentoihin, joita he olivat vuosikymmenen surutta metsästäneet. Silti, vaikka he kaikki tiesivät Davidin kuolleen vampyyrin kynsissä, ei tarkka verenhimoinen tekijä koskaan selvinnyt. Teko oli kuitenkin selkeästi ollut suunniteltu – David Merlier tuskin olisi kenen tahansa vastaan tulleen vampyyrin tappamaksi joutunut – ja paikalta löytynyt metsästäjämiehen päiväkirja viittasi tapahtumiin, joista kukaan ei ollut tiennyt. Vielä tänä päivänäkin tapahtumat ovat pimennossa, ja Scarilla on muistonaan vain kulmistaan kulunut kellertynyt päiväkirja sekä kasvava ammottava tyhjyys rintakehässään. Tapahtuman jälkeen Scar keskittyi entisestään työhönsä, ja jo nuorella iällä tämä näytti seuraavan menestyksekkäästi isänsä jalanjälkiä: pian kunnioitetun sukulaisensa menehtymisen jälkeen Scarlett Merlier ansaitsi ryhmänjohtajan arvonimen.
 
Elämä jatkui uudella uraportaalla, ja eräänä päivänä Vampyyrimetsästäjien komitea antoi ryhmänjohtajan paikalla jo tovin työskentelevälle metsästäjänaiselle tehtävän: Willingtonin Akatemian läheisyydessä tapahtui useita kuolematapauksia ja syystä oli pikimmiten otettava selvää. Joukko vampyyrinmetsästäjiä lähetettiin tutkimaan asiaa, ja Scar otti johtotehtävän uuden varta vasten kootun ryhmän parissa mielellään vastaan: hän oli aina halunnut tutustua konseptiltaan erikoiseen yksityiskouluun. Ja sitä paitsi… Scar tiesi yhden samaa verta kantavan opiskelevan oppilaitoksessa. Olisi kiinnostavaa nähdä kuinka paljon tuntematon veli heidän isäänsä muistuttaisi.
 

Change your mind every night like the seasons
You're insatiable
 


Muuta

• Scar kantaa aina mukanaan pientä luonnoslehtiötä, ja hänet saattaa ajoittain nähdä piirtelevän symboleja ja latinalaisia sanariimuja elämää nähneeseen nahkakantiseen lehtiöönsä. Metsästäjänainen ei varsinaisesti ole taiteilijasielu, sillä merkkien hahmottelu liittyy ensisijaisesti vampyyrimetsästäjän uraan. Nainen on erikoistunut riimuihin, vampyyrimetsästäjien loitsuihin, ja hän onkin erityisen etevä käyttämään näitä ja magiaa sitovaa riimuvaarnaa. Riimujen ymmärrys on yksi syy, miksi Scaria tunnetaan metsästäjien yhteisössä.
  
• Osaa sujuvasti latinaa ja vanhaa unohdettua vampyyrinmetsästäjien kieltä
  
• Huolimatta ammatistaan, Scarlett ei omista varsinaista vampyyrivihaa, ja hän tuntuu ajoittain jopa ymmärtävän vampyyrien sielunmaailmaa. Tietenkään hän ei luota yhteenkään vampyyriin (olihan se ollut suoranainen itsemurha). Suhtautuminen on ammattimaista, ja vampyyrimetsästäjä pyrkii viimeiseen asti käyttämään aseitaan vain sellaisiin vampyyreihin, joiden nimi on kirjoitettu hänen tappolistalleen.
  
• Koska Scarlett on metsästäjäsuvusta, ovat hänen refleksinsä ja aistinsa tavallista ihmistä herkempiä. Kivunsietokyky on myös hyvin korkea.
  
•  Johtaa valikoitua vampyyrienmetsästäjien ryhmää, johon kuuluvat Scarin lisäksi mm. Willingtonin Akatemiaan soluttautunut Seela Brígh.