Liliana Rosefield

Nimi: Liliana Rosefield
Ikä: Syntynyt 16.8.1584, elikkä 429 vuotias, näyttäen kuitenkin noin 15 vuotiaalta.
Sukupuoli: Nainen
Laji: Vampyyri, C-taso
Luokka: Yöluokka

Ulkonäkö:
Kuva by isosisko

Lilianaa ei ole yleisesti ottaen ole hankalaa paikantaa väkijoukosta, kiitos hänen paljon muista eroavan ulkonäkönsä. Ensinnäkin, toisin kuin suurin osa muista vampyyreistä, neiti on sieltä lyhyemmästä päästä pituudeltaan, päästen hädin tuskin 157 senttimetriin edes korkojen kanssa. Jos pituus ehti jo luomaan lapsellisen kuvan hänestä, eivät hänen yleensä purukumin pinkeiksi värjätyt, olkapäille vapaana yltävät hiuksensa sitä juurikaan heikennä. Lapsellisen ulkomuodon viimeistelee kuitenkin Lilianan pyöreät kasvot, joita tuntuu koristavan aina luontainen hymy sekä pyöreiden silmien vihreä loiste. Hänen nenänsäkään ei ole mitenkään iso jotenka hänen naamansa voi, kuten hyvin usein vampyyrien tapauksessa, kutsua täydelliseksi.

Muodoiltaan Liliana on saanut saman siunauksen kuin pituudelleen elikkä vaikka kurveja on olemassa, eivät hänen kurvinsa ole mitenkään erityisen silmiinpistäviä. Kalpean ihon peitteeksi neidillä tuntuu olevan pohjaton vaatekaappi, sillä kun hän ei ole pukeutunut valkoiseen koulupukuunsa, on hän jossain useista eri puvuistaan. Näihin pukuihin kuuluu muun muuassa vaalean sininen kimono, purukumin pinkki meidopuku, keltainen cheerleader puku ja hopeinen juhlamekko. Lisäksi Lilianalla on tarkka lista siitä mitenkä hän laittaa hiuksensa minkäkin puvun kanssa, minkä väriseksi nuo hiukset pitää värjätä ja tuleeko rusettia laitettua päähän. Koruja tai tatuointeja neidillä ei ole kaulassa olevan sydämen muotoisen riipuksen ja hiuskorujen lisäksi.

Luonne:

Liliana poikkeaa raskaalla kädellä yleisestä käsityksestä vampyyristä. Sen sijaan että hän olisi ylväs, yksinäinen ja pelottavan näköinen, on neiti itse pirteä, seurassa viihtyvä ja aina hymysuin menossa paikasta toiseen. Monet jotka hänet ovat tavanneet ovatkin saattaneet pitää lyhyen vampyyrin aktiivisuutta ärsyttävänä, mutta se ei ole haitannut menoa. Jos joku nyt sattuisikin ääneen valittamaan siitä, niiaisi Liliana kevyesti, pahoittelesi aiheuttamaansa häiriötä ja häipyisi paikalta.

Vaikka neiti onkin yleensä ottaen hymysuin menossa, ilkeät kommentit saavat hänet helposti mököttämään ja turhautumaan. Hän voi hyvin mennä iloisesta tarinan kerronnasta mutruhuuliseen mutinaan vain sen takia koska joku sanoi että "olipa tyhmä tarina". Antaen menneiden olla menneitä, hän kuitenkin antaa pienemmät rikkeet nopeasti anteeksi, jatkaen menoaan kuin niitä ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Isompien rikkeiden kohdalla Liliana kuitenkin mököttää henkilön seurassa useamman päivänkin, ellei jopa pari viikkoa.

Reaktioiden ylinäytteleminen ja käsillä elehtiminen on asia, mistä Liliana nauttii luovana sieluna hyvinkin paljon. Eihän hän nyt haluaisi jättää sitä että ei tarkoittaa ei epäselväksi tai mitään muutakaan. Hän myös eläytyy erilaisiin rooleihin ihan huvikseen vaihtaessaan erilaisiin vaatteisiin, vain koska "Se tuntuu oikealta käyttäytyä tällä tavalla tässä puvussa." Tästä näyttelemisestä onkin eräällä tavalla tullut hänen tavaramerkkinsä. Sen sijaan jos hän lopettaa elehtelemisen, tietävät kanssa olijat että jokin pielessä.

Yksinolo on Lilianalle yleensä ottaen tuskaa ja hän pyrkiikin melkeinpä aina olemaan jonkun seurassa, sillä tämä saa hänet tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja karkottaa pahoja muistoja menetetystä sulhasestaan. Tämän on myös osittain syy siihen, miksi neiti tekee kaiken mihin kykenee estääkseen henkilöitä joista välittää poistumasta hänen elämästään. Sen sijaan ne joista Liliana ei pidä, pääsevät näkemään ilkeämmän puolen neidin luonteesta, manipuloinnin tai suoran mustamaalauksen muodossa. Liliana ei nimittäin häikäile käyttää mitään mitä hänellä on käytössä saadakseen ärsyttäviä henkilöitä pois tilanteesta.

Toinen huonompi puoli Lilianassa on hänen tapansa kirjoittaa ylös muiden mieltymyksiä, seuraten henkilöitä keihin hän on kiintynyt vaikka useamman tunnin salaa saadakseen edes jotain tietoa irti. Hänellä onkin olemassa melkein romaani muistiinpanoja elämänsä aikana tavatuista ihmisistä ja vampyyreistä. Kyseiset muistiinpanot ovat kuitenkin piiloitettu erittäin tarkasti.

Vampyyrinä Liliana, kuten kaikki muutkin, kärsivät janosta. Hänen tapauksessaan jano esiintyy erittäin vahvana väsymyksenä hänen kamppaillessaan koko ajan sen ulospäin näkymistä vastaan. Veren vuotaessa hän ei kuitenkaan kykene hillitsemään itseään vaan hänen on yksinkertaisesti PAKKO juoda tuota elämän mahdollistavaa nestettä. Tällaisen "vahingossa" sattuneen juominkin jälkeen Liliana on joko paniikissa tai humalan kaltaisessa tilassa, riippuen kuinka paljon verta hän tarvitsi ja kuinka paljon hän juuri joi.

Unelmia neidillä on tasan yksi: Löytää itselleen se oikea ja olla täydellinen vaimo tuolle. Hän ei välitä jos mitä tämä "täydellinen" tarkoittaa toiselle, kunhan tuo toinen rakastaa häntä yli kaiken muun. Sitä varten hän on valmis tekemään mitä tahansa.

Menneisyys:

Liliana syntyi porvari perheeseen 1500-luvun loppupuolella ja hänellä kävi sinällään tuuri että alueen aateliset pitivät hänen isänsä käsityöstä ja siksi kävivät siellä mielellään hyvinkin useasti. Tietenkin elo ei aina ollut ihan yhtä helppoa mutta yleensä ottaen heillä meni hyvin. Lilianasta kasvoi hyvä avustaja perheelleen ja saattoi hänen ulkonäkönsä houkutella joitakin asiakkaita käymään paikan päällä useamminkin. Valitettavasti yksi noista asiakkaista oli vampyyri, joka oli miettimässä lahjaa sukulaiselleen, sattui huomaamaan Lilianan ja kidnappasi mokoman purrakseen. Varmistaakseen vielä että lahjasta ei tulisi ongelmia, sai neiti muistikäsittelyn, minkä seurauksena hän rakastuikin silmittömästi tuohon sukulaiseen, tehden kaiken niin kuin käskettiin ihan siinä toivossa että lahjan saanut puhdasverinen huomaisi hänet.

Aikaa kului ja vuonna 1847 päätti Lilianan "omistaja" että yli-innokkaasta palvelijasta rupesi olemaan haittaa, etenkin kun miehen häät lähestyivät. Hän oli kuitenkin ehtinyt kiintymään tuohon palvelijaan hiukan kaikkien niiden vuosien aikana jotenka sen sijaan että hän olisi tappanut toisen, antoi hän Lilianalle pienen kodin ja jonkin verran rahaa ennen kuin muokkasi muistoja siten että hänen oli pitänyt mennä naimisiin mutta sulhanen oli kuollut aiemmin sinä vuonna. Ikään kuin vahvistaakseen tuota keinotekoista muistoa päätti "omistaja" myös jättää Lilianalle sydänriipuksen missä oli paikka kahdelle kuvalle. Vasemman puoleisessa oli "aviomiehen" kuva, joskin kasvot oli tuhottu ja oikean puoleisessa oli Liliana itse. Kun Liliana viimeinkin palasi tajuihinsa käsittelystä, vietti hän useamman vuoden suriessaan "menetettyä aviomiestään".

Vuonna 1912 Lilianalle kuitenkin riitti. Hän oli vampyyri, hän eli pitkään ja hänhän ei viettäisi loppuelämäänsä yksin. Lähtien matkaamaan ympäri maailmaa hän yritti löytää itselleen sitä oikeaa, mutta se ei kuitenkaan sujunut mitenkään ongelmitta. Ihmiset vanhenivat aivan eri kategoriassa kuin hän ja pitivät häntä vain erittäin sievänä pikkutyttönä. Vampyyrit sen sijaan olivat paljon harvinaisempaa väkeä eivätkä joko olleet kiinnostuneita sitoutumaan yhteen henkilöön tai sitten olivat jo naimisissa. Lisäksi se että hän oli C-taso ilman sukunimeä ei juurikaan tuntunut auttavan tilannetta, etenkään korkeammalla hierarkiassa. Liliana ei kuitenkaan lannistunut, jatkaen matkaansa maailman ympäri, opiskellen eri maiden kulttuureja samalla kun keräsi mukaansa kunnioitettavan valikoiman pukuja. Lopulta, vuonna 2013, toivat hänen askeleensa hänet takaisin englantiin, missä hän lopulta päätyi Willingtonin akatemian porteilla. Vampyyrien keskuudessa kiertävien huhujen mukaan tämä oli ensimmäinen paikka jossa ihmiset ja vampyyrit elivät yhdessä edes jotenkin, olkoonkin että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta edellä mainitut eivät tienneet jälkeen mainituista. Hakien paikkaa sillä perusteella että hän halusi oppia kuinka elää paremmin ihmisten keskuudessa, Liliana totesi että tämä saattaisi olla hyvinkin olla hänen viimeinen mahdollisuutensa saada itselleen seuralainen.