Earl

Nimi: Earl
Ikä: syntynyt 4.8.1713, ulkoisesti vaikuttaa 20-30 vuotiaalta.
Sukupuoli:Mies
Laji:Vampyyri, C-taso
Luokka:Yöluokka
"Virkanimike": Briseis McAveryn palvelija

Ulkonäkö:
Kuva by sisko
Pituus: 175 cm Paino: 81,7KG
Earlin huomattavin ominaisuus on hänen aukinaisina rehottavat keskipitkät punaiset hiuksensa, jotka kasvavat paksuina ja vahvoina, juuriston lopun sijaiten puolessa välissä hänen niskaansa. Hänen kolmiomaiset kasvot omaavat muutamia arpia, näkyvimmät ollen neljä raapaisua muistuttavaa jotka kulkevat hänen vasemman silmänsä ylitse. Silmien alkuperäinen ruskea väri on yleensä peittyneenä punaisen alle, syynä hänen jatkuva verenjanonsa. Hänen ohuet huulet kätkevät selvätikkin normaalia terävämmät hampaat, joista kulmahampaat ovat vampyyreillekkin pitkät. Naamakarvoitusta ei ole eivätkä viikset edes sopisi miehen kapean nenän kanssa yhteen.

Ruumiinrakenteeltaan Earl ei vaikuta mitenkään erityseltä bodaajalta. Selvää kuinkin on että ruumilla on tehty työtä, kohtalaisen lihasmassan sijaitessa hänen valkoisen koulupukunsa alla. Hänen ihonsa on vampyyreille ominaiseen tapaan vaalea, joskin hänen ruumistaan koristaa/rumentaa siellä täällä sijaitsevat arvet. Nämä arvet ovat erittäin hyvin huomattivissa hänen vasemmasta kädestään joka vaikuttaa siltä että se olisi räjäytetty kappaleiksi ja ommeltu kasaan, jokaisesta ompeleesta jälkeenjäänyt arpi toimenpidettä todistamassa.

Luonne:
Earl on vampyyriksi hyvinkin, näin paremman sanan puutteessa, karu tapaus. Hänen elämänsä hylkiönä ja epävirallisena portinvartijana ovat jättäneet hänet sivistyksen kannalta keskiajalle ja se myöskin näkyy. Hän kulkee hiukan kumarassa, puhuu karulla murteella, mistä selvästikin vaikuttaa puuttuvan kirjaimia tai sanoja, ja ei yleensä ottaen välitä siitä mitä muut hänen seurassaan olevat ajattelevat hänestä. Hän ei myöskään viihdy missään hienoissa tapahtumissa, ei sillä että häntä olisi ikinä sellaiseen kutsuttu. Herra ei myöskään kaihda eläimistä juomista tai niiden syömistä raakana jos sille tuulelle sattuu.

Miehellä on yleensä ottaen kaksi tunnetilaa tavatessaan oman lajitoverinsa, inho ja viha, erityisesti jos henkilön suonissa virtaa puhtaampi veri. Hänen luojansa ei ikinä kohdellut häntä hyvin ja muutoksen jälkeen yksin jääminen on vain syventänyt noita tunteita kaltaisiaan kohtaan ja ärsykkeet saavat hänet reagoimaan erittäin aggressiivisesti muita kohtaan. Hänellä on kuitenkin sen verran järkeä päässään ettei käy kehenkään kiinni julkisella paikalla mikäli sen voi estää mutta yksityisemmällä alueella tilanne kehittyy nopeasti väkivaltaiseksi. Ärsykkeiden kärkilistalla ovat ylhäinen käyttäytyminen, elikkä snobeilu, ja vähempi osaisten alistaminen.

Earl osaa olla erittäin jääräpäinen sille tuulelle sattuessaan, sekä hyvässä että pahassa. Jos hän on päättänyt menevänsä jonnekin, hän yleensä ottaen menee sinne seurauksista välittämättä. Vihan kohteet pysyvät vihattuina mutta mikäli hän päättää jostain syystä pitää sinua ystävänä tai vastaavana, on hän valmis seisomaan vierelläsi vaikka koko maailma olisi sinua vastaan. Sanat sanotaan myöskin suoraan ellei niiden sanominen osoittautuisi itsemurhaksi.

Myöhäiseksi jääneen muutoksen takia Earl on usein lähempänä kauhutarinoiden petoa kuin salaisuuksien verhoihin kätkeytynyttä hurmuria. Hänen ruumiinsa on vahvemmasta päästä, omistaen sekä enemmän raakaa voimaa ja tehokkaammat kuulo- ja hajuaistin kuin lajitoverinsa. Punatukka myös paranee erittäin nopeasti fyysistä vammoista, lopettaen hoidon kuitenkin kesken heti kun kriittiset asiat ovat korjattu, jättäen haavojen päälle arpikudoksesta muodostuvan muistutuksen. Miehen henkinen psyyke on valitettavasti heikko ja hän joisi janoonsa useampia litroja verta päivään mikäli ei olisi tuota mielihalua hillitsevän aivopesun alla. Mikäli hänen janonsa kuitenkin pääsee yltymään isommaksi, hänen käytöksensä muuttuu nopeasti entistä aggressiivisemmaksi. Ajattelu on hankalaa ja hän ei ajattele mitään muuta kuinka saada itselleen ravintoa. Jatkuvan verenhimoa vastaan tapahtuvan kamppailun takia punatukka on myös valitettavasti tavallista alttiimpi mieleen vaikuttaville asioille.

Earl nauttii rajallisella vapaa-ajallaan ruuanvalmistamisesta, lähinnä sen takia että hän muistaa vieläkin nuoruutensa ajat maatilalla, missä jokaisen päivän ruoan eteen piti tehdä kunnolla työtä. Kovinkaan montaa reseptiä hän ei ole oppinut mutta äidin perunamuusi ja isän lihanpaisto ohjeet ovat jääneet mieleen ja taitoja käytetäänkin mielellään, mikäli siihen vain on aikaa. Myös metsästäminen on nautinto, olkoonkin että tavat millä se toteutetaan nykyään ovat muuttunut radikaalisti.

Koulussa olemiseen Earlilla on erittäin hyvä syy. Sisimmässään herra ei ole vieläkään oppinut hyväksymään itseään vampyyrinä vaan pitää itseään petona jota pitää vahtia, ettei vaan karkaa murhaamaan. Hän on tätä ennen elänyt kirjaimellisesti pellolla eikä sen takia tiedä juuri lainkaan kuinka pitää itsensä aisoissa. Muistutukset siitä että tämä on hänen omaksi parhaakseen ovatkin ensimmäinen asia mitä hän sanoo itselleen, jos ikinä rupeaa kyseenalaistamaan miksi edes vaivautuu olemaan koulussa.

Historia:
Earl syntyi Skotlannissa maaviljelijä pariskunnalle 1700-luvun alkupuolella, perien isänsä hiustenvärin hänen äitinsä harmiksi. Heidän maatilansa ei ollut mitenkään iso mutta he tulivat toimeen lampaidensa avulla. Earl saikin jo nuoresta pojasta lähtien olla vahtimassa lampaita ja kyntämässä peltoa, kuten normaalisti maanviljelijä suvun lapset joutuivatkin.

Pojan elämään tuli äkkiä muutos hänen täytettyä 24 vuotta. Eräs "aatelinen" osoitti kiinnostusta perheen lampaita kohti ja tarjosi erittäin suurta rahasummaa vastineeksi niiden toimittamisesta. Earl lähti itse viemään perheensä lampaita sovitulle kartanolle, vain menettääkseen tajuntansa heti kun näki tuon aatelisen metsässä. Kun hän viimein palasi tajuihinsa, oli hänet sidottu sänkyyn ja kyseinen aatelinen oli hänen päällään, käyttäen hänen ruumistaan hyväksi eikä poika voinut tehdä mitään. Hyvä että pystyi edes harkitsemaan vastustamista. Ja ihan kuin hänen hyväksikäyttö ei olisi riittänyt, puri tuo vampyyriksi osoittautunut häntä, juoden hänen vertansa.

Kun Earl viimeinkin vapautui sängystä, ei hän kyennyt kävelemään jotenka Castoriksi selvinnyt miehen palvelijat toimittivat hänet kellariin ja kahlitsivat hänet seinään että hän ei päässyt karkuun. Earl itse vajosi seinää vasten itkemään, miettien miten hänen vanhempansa jaksoivat. Muistot hänen kodistaan olivatkin ainoa asia mitkä estivät nuorukaista vain hypäämästä ikkunasta ja tappamasta itseään... Kunnes hän huomasi itsessään muutoksia. Hänen ihonsa kalpeni, hän ei sietänyt enään auringonvaloa ja hän rupesi janoamaan jotakin ihan uutta. Aluksi hän ei tajunnut mistä oli kyse mutta kun hän eräänä päivänä avasi suunsa syödäkseen ja iski pitkät kulmahampaansa leipään, tajusi hän että hänestä itsestään oli tullut peto.

Earl oli pian menettänyt ajantajunsa kellarissa ollessa, palvelijoiden hakiessa hänet Castorin eteen aina välillä nauramaan hänelle ja nauttimaan "saaliistaan". Ainoa asia mikä hänelle todisti ajan kulumista oli se että jokainen päivä hänen oli hankalampi kestää järjissään, jokaisena päivänä hän tuntui menettävän enemmän itsestään. Jotkut palvelijat olivat jäänet jopa juttelemaan hänelle ja selostaneet tilannetta, mikä paljasti karvaan totuuden. Jos punatukkainen ei pian saisi Castorin verta, hän hullaantuisi kokonaan ja muuttuisi pelkäksi verta jahtaavaksi eläimeksi. Valitettavasti Castorilla ei vaikuttanut olla mitään aikomuksia antaa Earlin saada yhtään verta juotavakseen ja toisen kärsimykset vain tuntuivat kiihottavan vampyyria, mikä lopulta ajoi punatukan hullaantumisen partaalle.

Kun ruvettiin elämään niitä päivä että Earlin oli oikeasti hankala ajatella suorasti ja hän rikkoi ties mitä sai käsiinsä, raateli itseään ja hakkasi päätään seinään, onnistui joku palvelijoista saamaan vähän Castorin verta hänelle. Verta ei ollut paljoa ja sen tuominen oli riskialtista sillä Earl käyttäytyi jo hyvinkin aggresiivisesti, mutta tuo palvelija onnistui pelastamaan hänen henkensä sillä. Saatuaan luojansa verta, D-taso rupesi tasaantumaan vaikka arvet olivatkin jääneet. Castor tylsistyi häneen myös kun hän ei enään ollutkaan niin eksoottinen jotenka hänet jopa päästettiin pois kellarista lopullisesti, tullen McAveryn suvun palvelijaksi enemmän tai vähemmän vastoin tahtoaan. Hänen oli yhä jano jotenka suurimman osan "vapaa ajastaan" hän juoksi muualla, metsästämässä itselleen verta eläimistä tai pahimmissa tapauksissa ihmisistä.

Aikaa kului lisää, Earlin ollessa kartanon asukkaana ja tiluksien vahtijana hänen aistiensa takia. Castor vaikutti sekoavan vain lisää, tappaen vaimonsa ja näennäisesti ajaen lapsensa karkuun. Lapset kyllä palasivat takaisin mutta perhe-elämä ei ollut mitenkään kukoistavaa. Kunnes eräänä päivänä Castor tapettiin ja hän oli vapaa. Kaikki palvelijat huokaisivat sinä päivänä helpotuksesta ja punatukkainen ei odottanut hetkeäkään ennenkuin juoksi karkuun, matkaten sinne missä uskoi kotinsa olevan. Mutta kun hän viimeinkin pääsi sinne, paikka oli romahtanut ja selvästikkin hylätty. Pettyneenä ja kodittomana, Earl palasikin takaisin kartanolle palvelijoiden joukkoon.

(tähän tulee sitten miten se Briseisin "nyt tulet mukaan" peli tapahtuu, kuinka suhteet kasaantuu jne. Lähteekö mielellään vai ei.)

16.10.2017
Earlin luonne on kirjoitettu kokonaan uudestaan.