Calanthe Amity Rover

Monitahoinen voisi kuvata Amin persoonallisuutta hyvin, hänestä ei useinkaan ota ihan heti selvää, sillä ulkonäkö ja ensivaikutelma pettävät. Tyttönen on muutaman vuoden aikana onnistunut nostattamaan ympärilleen vahvat suojamuurit ja vain harvat tuntevat tytön puhtoista sisintä. Monet vanhat tuttavat ovat joutuneet todistamaan tytön radikaalia käytösmuutosta, kun kiltti kaikkien lellikki muuttui lyhyessä ajassa kapinallisempaan suuntaan.

Ami ei missään nimessä ole suoranaisesti ilkeä, eikä siis käyttäydy tökerösti täysin syyttä. Käytännössä ottaen kaikki on hyvin niin kauan kuin hänen varpailleen ei hypitä ja silmä silmästä, hammas hampaasta ajatusmalli on usein läsnä Amin toiminnassa. Haasta riitaa, niin sellaisen varmasti myös saat, toisaalta ole avuksi ja osoittaudu luotettavaksi, niin tämä tyttö on varmasti myös auttavana kätenä ja luotettava kuin kallio kun sitä tarvitaan. Eikä Ami nyt täysin mitättömimmistä asioista vetele palkokasveja nenään, vaan asioihin osataan tarvittaessa suhtautua huumorilla. Toisinaan ystävyyssuhde saattaa tuntua hyvinkin kepeältä ja pintapuoliselta Amin osalta, sillä tämä ei uskalla päästää ihmisiä liian lähelle itseään, ellei koe toisen olevan hyvin luotettava.

Opiskeluja tyttö ei ole enää vuosiin ottanut kovinkaan vakavasti ja tunneilta myöhästely, silloin tällöin lintsaaminen tai opettajien hermojen koettelu ei ole täysin uutta. Hän on fiksu ja häneltä löytyy akateemista lahjakkuutta, hän voisikin helposti olla kärkioppilaiden joukossa pienellä panostuksella, mutta sen sijaa motivaatio on tipotiessään. Aika kulutetaankin mieluummin lähinnä kavereiden kanssa hengaten ja bileissä, alkoholi ei ole vieras asia ja kännissä tuleekin toilailtua enemmänkin. Tietyt säännöt on tehty ennemminkin rikottavaksi kuin noudatettaviksi, vaikka tässäkin käytetään harkintaa, ihan hölmöimpiin asioihin ei hänkään lähde mukaan.

Ami itse ei ole erityisen ylpeä toilailuistaan, mutta ei ole keksinyt muutakaan tapaa täyttää veljensä jättämää aukkoa tai lievittää pahaa oloa. Kovan ja kapinallisen kuoren alta, jostain syvältä, löytyy edelleen se sama suloinen ja kaikkien rakastama tyttö, joka on ystävällinen ja kohtelias kaikkia kohtaan, aina iloinen ja positiivinen. Tyttö, joka oikeasti haluaisi olla aivan jotain muuta, kuin tämän hetkinen itsensä. Sisimmässään Ami on vain eksynyt tyttö, jonka pitäisi löytää taas uudelleen veljensä katoamisen myötä kuollut kipinä elämään.



Pituutta tytöllä on 168cm, hän on hoikka, mutta kuitenkin ”sporttinen”. Ihon sävy Amilla on hyvin vaalea, mutta ei kuitenkaan kalpea. Kasvot ovat hyvin sirot ja vähän lapsekkaat isoilla sinisillä silmillä varustettuna. Laineilevat hiukset ylettyvät vyötärölle asti ja ovat luonnolliselta väriltään hyvin vaalean ruskeat, mutta värjää niitä säännöllisesti hieman ruskeaan taittavalla punaisella. Kerran värjäsi hiuksensa sinisiksi, mutta idea ei saanut vanhempien siunausta ja tyttö passitettiin hyvin nopeasti parturin tuolille.

Tyylejä Amilla on oikeastaan kaksi. Yksi jossa viihtyy nykyään paremmin ja jota käyttää aina kun mahdollista. Siihen kuuluu revitty kangas, farkku, nahka, niitit ja erilaiset kuosit pääkalloista risteihin lähinnä tummalla pohjalla, sekä vahva meikki ja villimmät kampaukset. Amilla on useampia lävistyksiä korvissa ja kasvoissa, eikä kaihda muitakaan koruja ja asusteita.

Toinen tyyli taas on lähinnä vanhempiensa pakottama ja siihen siirtyy vain sukuunsa liitoksissa olevien tapaamisten ja juhlien ajaksi, niihinkin vanhemmat hänet yleensä pakottavat osallistumaan. Tällöin meikki kevenee huomattavasti ja myös suurin osa lävistyskoruista riisuutuu pois. Vaatteet vaihtuvat usein asiallisempiin mekkoihin ja bleisereihin ja myös värit vaihtuvat valkoiseen, beigeen, kultaan ja hillitympiin kuoseihin.

Amilla on myös yksi tatuointi vasemman ranteensa sisäsyrjällä. Se on koukeroisin, tyylitellyin kirjaimin kolmelle riville kirjoitettu englanninkielinen teksti ”But for me – you are alive – now and forever”. Tatuoinnin Ami otti veljensä katoamisen jälkeen siinä vaiheessa, kun veli päätettiin julistaa kuolleeksi.



Ami syntyi varakkaan perheen nuorimmaiseksi lapseksi ja saikin kolme vuotta vanhemman isoveljensä tapaan elää suhteellisen ylenpalttista elämää. Hänen isovanhempansa olivat suvun nimeä kantavan autoyhtiön perustajia, yhtiö tosin siirtyi tytön enon huostaan isovanhempien jäädessä eläkkeelle. Amien isää eivät autojen salat niin paljon kiehtoneet ja hänellä olikin enemmän paukkuja lainoppineena, hän perusti oman lakimiesfirman yhdessä parhaan ystävänsä kanssa ja myöhemmin samainen kaksikko asteli yhdessä myös alttarille.

Perhe-elämän ja lakimiesfirman yhteen liittäminen oli aika hankala yhtälö vanhemmille ja nämä olivatkin usein kiinni työssään aamusta pitkälle iltaan. Sinänsä asia ei Amia haitannut, sillä suhteet vanhempiin pysyivät silti lämpiminä ja aikaa perheelle järjestettiin aina kun mahdollista. Eikä tyttö pistänyt asiaa pahakseen toisestakaan syystä, hänen suhteensa isoveljeen kasvoi nimittäin hyvin läheiseksi. Veljellä oli ollut aina tapana olla läsnä, tukena ja turvana. Isoveikka auttoi Amin pois monesta hankalasta tilanteesta ja veljelleen tuli avauduttua miltei kaikesta ja uskottua monta salaisuutta. Vastaavasti Ami tiesi omasta veljestään miltei kaiken ja tuo suhde tuli pysymään yhtä avoimena loppuun asti.

Ami kasvoi herttaiseksi tytöksi ja tältä odotettiin hyvää ja siistiä käytöstä jo melko pienestä iästä lähtien. Hän pääsi veljensä kanssa usein mukaan sekä vanhempiensa että isovanhempiensa bisneksiä koskettaviin tai niihin liittyviin juhliin, seurapiirilapsi isolla S:llä. Kaikkien kaveri, ahkera opiskelija ja opettajien suosikki olivat hyviä sanoja kuvaamaan tytön tilannetta, olivat kaverit sitten tosiystäviä tai hännystelijöitä.

Kaikki kuitenkin muuttui sinä syksynä, kun Ami täytti 13. Vain viikko Amin syntymäpäivän jälkeen hänen veljensä lähti ystävineen viikonlopuksi leireilemään metsään, eikä koskaan palannut. Kaikki mitä Ami tapahtumasarjasta tiesi oli, että veli oli jäänyt illalla istuskelemaan toisen pojan kanssa leirinuotiolle muiden jo lähtiessä nukkumaan. Aamulla muut pojat olivat syvästi järkyttyneitä kun kaksikkoa ei löytynyt mistään, vaikka heidän tavaransa olivat kännyköitä ja lompakoita myöden yhä leiripaikalla. Poikia etsittiin pitkään ja useilla menetelmillä, mutta heitä tai heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty. Lopulta kaikki alkoivat luopua toivosta ja totesivat poikien olevan mitä todennäköisimmin kuolleita. Kaikki paitsi Ami, joka ei suostunut uskomaan veljen kuolleen ennen kuin näkisi tämän ruumiin omin silmin. Totuus kuitenkin on jotain aivan muuta, juuri kukaan ei asiaa tietenkään tiedä, mutta tuona yönä Amin veli muutettiin vampyyriksi ja tämä menetti muistinsa.

Veljensä äkillinen katoaminen oli Amille todella kova paikka ja tämä kasvattikin nopeasti ympärilleen suojamuurit. Tämä jatkoi isoveljensä etsimistä, vaikka kaikki muut olivatkin luovuttaneet. Samalla aina niin sosiaalinen ja positiivinen tyttö kuitenkin muuttui. Ami alkoi ajautua ”väärää seuraan” ja ”väärille teille”. Siistit mekot ja bleiserit alkoivat hiljalleen vaihtua nahkatakkeihin ja revittyihin farkkuihin. Ahkera opiskelu vaihtui myöhästelyyn, lintsaamiseen ja tehtävien tekemättä jättämiseen. Samoin positiivisuus oli tipotiessään ja Ami oli monien silmissä pelkkä varjo entisestään. Tyttö kokeili rajojaan toden teolla ja monet ihmettelivät miten niin herttainen nuori oli voinut muuttua niin radikaalisti. Välit vanhempiin alkoivat kiristyä ja se vähäinenkin yhdessä vietetty aika tuntui päivä päivältä sisältävän enemmän ja enemmän riitelyä. Vanhemmat eivät kyenneet ymmärtämään tytön toilailuja ja heille oli järkytys että heidän ennen niin mukava, kaunis ja sydämellinen tyttärensä pilasi nyt tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Tyttö palasi entiseen tyyliinsä vain suvun järjestämissä juhlissa, joiden hänen läsnäoloaan vaadittiin ja silloinkin vain vanhempien pakotuksesta.

Viimeinen pisara vanhemmille oli ollut tytön joutuminen nyrkkitappeluun koulussa. Pari rinnakkaisluokkalaista poikaa oli mennyt sanomaan liian paljon väärästä asiasta. Tiivistyksenä siitä, kuinka säälittävä Amista oli tullut veljen kadottua ja heitellyt ilmoille turhia spekulaatioita siitä, miksi veli oli perheensä ”hylännyt”. Ami ei ollut jäänyt kuuntelemaan tai ehtinyt miettiä toista kertaa kun oli jo löytänyt itsensä rehtorin kansliasta tappelun muiden osallisten kanssa. Amin vanhemmat päättivät lähettää tytön sisäoppilaitokseen toivoen, että tuo kuin ihmeen kaupalla palaisi järkiinsä ja muuttuisi taas omaksi itsekseen.




- Osaa laulaa; soittaa kitaraa ja viulua - säveltää ja sanoittaa jonkin verran itse
- Ateisti sielu
- Yrittää edelleen löytää kadonneen veljensä; kiinnittää huomiota jokaiseen vastaan kävelevään ja käy suuressakin väkijoukossa jokaisen kasvot tarkasti läpi
- Harrastanut useampaa lajia, mutta ei tällä hetkellä aktiivisesti muuta kuin musiikkia
- Puhuu englannin lisäksi saksaa ja espanjaa; opiskellut venäjää ja latinaa