Eden Boch-Burnett

She grew up in a nice neighborhood
But it didn't do her no good

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

'Cause she's just a sum of her influence
And I can't tell you the difference

Voimat : Kuten kaikilla vampyyreillä, Edenillä on kehittyneet aistit sekä rutkasti fyysistä voimaa. Säännöllisen treenauksen ansiosta naisen kunto on kuitenkin jopa monia vampyyreja korkeammalla, ja muun muassa nopeutensa ja reaktiokykynsä ovat vuosien mittaan kehittyneet entisestään.

Vahvojen fyysisten kykyjensä rinnalla Edenillä on myös yksi erikoiskyky. Naisen oma ääni on luonnottoman kutsuva jopa vampyyrille, mikäli hän sen sellaiseksi muuttaa haluaa – manipulointikykynsä korostuvatkin juuri sanojensa sävyissä, eikä nainen ilman puhetta muita hallitsemaan pystykään. Eden saattaa siis halutessaan lisätä sanoihinsa ylimääräistä viehkeyttä tai vakuuttavuutta, mikä tepsii yleensä kevyesti sekä ihmisiin että varomattomimpiin vampyyreihin. Huhutusti häntä on nimitetty seireeniksi useammissakin piireissä.

You got your figure all nice
But the heart stays colder than ice

Ulkonäkö : Edenille on suotu samat jumalaisen kauniit piirteet kuin jokaiselle, joka vampyyrien jaloon vereen on syntynyt. Kasvonsa ovatkin virheettömyydessään lähes pistävän hienopiirteiset. Posliinisen hipiän jokainen linja on pehmeä, mieleenpainuva täysin omalla tavallaan, luoden illuusion siitä, että jokaisen viivan saattaisi pelkin sanoin naisen kasvoille piirtää. Todellisuudessa linjakkaat kasvot ovat lähes salaperäisen pehmeät, jättäen vain muutaman kevyen kaarteen hienoisen varjon peitoksiin – huulten raon, luomien rypyn – ja paljastaen muuten lähes koko kasvot – niin leukapielten muodon, nenän virheettömän linjan, korkean otsan kuin posketkin – yhtä kirkkaina, sileinä ja veistoksellisina. Ylähuuli on hivenen alahuulta kapeampi, kuten useimmilla, mutta sen linja on varsin selkeästi piirtynyt vietteleväksi kaarteeksi.

Nuo valkeat, kerran kenties Venukselle kuuluneet huulet ovat harvemmin punan peittämät, sillä neito luottaa täysin kalpean hipiänsä luonnolliseen kauneuteen. Edenillä on kuitenkin tapana korostaa sekä kulmansa että silmänsä. Luonnollinen vaaleaverikkö piirtää aina kulmakarvansa tummemmalla värillä, niiden silotellun kaarevan muodon kasvoilleen paremmin määrittäen. Neidon silmät ovat väriltään jäiset – eivät syvän siniset, eivät syaanit, vaan lähes kalpean sinertävät, kuultavan kirkkaat. Hiusten tapaan ovat silmiä kehystävät ripsetkin – olkoonkin, että ne ovat pitkät – hyvin vaaleat, ja vaikka meikittömänä nainen näyttää jumalattarelta siinä missä muutenkin, nauttii hän katseensa korostamisesta. Ripset saavat siis yleensä tuttavakseen kerroksen tummaa mascaraa ja silmät kehystetään selkeällä rajauksella, seuraten tyyliä, jonka jo Cleopatra omana aikanaan trendiksi loihti, luoden mallin myös edellisen vuosisadan filmitähdille.

Suorat hiuksensa ovat luonnollisen vaaleat ja niiden pinnalla on lähes aina hienoinen kiilto vahvasta kunnosta viestien. Auki ollessaan ne laskeutuvat yleensä siististi olkapäille ja rinnalle, keskitetyn jakauksen ansiosta tasaisesti pään molemmin puolin. Nainen pitää kuitenkin hiuksiaan harvemmin auki, ja vaaleat kutrit ovat yleensä joko löysähkösti kiinni niskassa tai vaihtoehtoisesti korkealla ja kireällä poninhännällä. Paksut hiukset saa myös tarvittaessa kauniille letille, eikä neito kaihda nutturakampauksiakaan – kunhan yksikään hius ei vain roiku silmillä, on asetelma kuitenkin täydellinen. Eden uskoo silotellun ulkomuodon tärkeyteen, ja jo sotkuisen kampauksen saavuttaminen lienee naiselle silkka mahdottomuus.

Yleissilmäykseltä Eden on hoikka, mutta selkeästi naisellisen muodokas. Vartalolla on erottuva tiimalasin malli, jota hartioita ja lanteita huomattavasti kapeampi vyötärö hyvin korostaa. Kehon kaarteet kuuluvat kiistatta viehkeälle naiselle, aina sulokkaasta vyötäröstä seksikkäisiin sääriin, eikä se liene vampyyrille laisinkaan yllättävää. Siinä missä Eden kantaa itseään aina varsin hienostuneesti, on nainen todellisuudessa fyysisesti jopa yllättävän vahva. Paljastettuna vartalon pinnalta saattaa erottaa hienoisesti treenatut lihakset, ja vaikkei kehosta jäykkää saisi tekemälläkään, näkyy neidon hyvä kunto selkeästi tuon sileissä muodoissa. Pituutta Edenillä on noin 170 senttiä, enemmän tai vähemmän.

Pukeutumiseltaan Eden on varsin klassinen; tyylikkyyden ruumiillistuma keskellä jokaista farkkujalkojen täyttämää katua. Värimaailma on usein vaalea, koostuen lähinnä viileistä ja neutraaleista väreistä kuten silmiinsä sointuvasta jäänsinestä tai valkoisen eri sävyistä. Niiden rinnalla Eden käyttää kuitenkin myös usein mustaa, onhan se kiistatta väreistä viettelevin. Tummat sävyt myös korostavat oivasti naisen omaa, vaaleaa kauneutta. Neidon suosiossa pysyvät läpi vuoden kynähameet ja kotelomekot (vaikkei hän tyylikkäitä housujakaan kaihda), ja helman pituus vaihtelee lähinnä mielialan mukaan – yleensä se pysyy modernimpaan tapaan polven yläpuolella, mutta silloin tällöin sen peittävä, tiukka hame Marilynin tyyliin saattaa lisätä asuun miellyttävää nostalgiaa. Eden ei arastele näyttää paljasta pintaa, mutta muotoja korostetaan kuitenkin ennemmin vaatteiden kireydellä kuin puutteellisuudella. Puserot ovat yleensä avarahkoja, mutta hyvän maun rajoissa. Venekaula-aukot eivät myöskään ole harvinaisia, onhan kauniita harteita hyvä esitellä. Vaatteet ovat aina laadukkaimmasta päästä ja sekä kaunis silkki että ohut satiini ovat naiselle varsin mieluisia kangasvalintoja. Asut on yleensä viimeistelty korkokengin tai tyylikkäin saapikkain sekä tietenkin kaihtamattoman näyttävillä koruilla – ovathan timantit tytön parhaat ystävät.

On vain muutama hetki, jolloin Eden saattaa poiketa moitteettomasta naisellisuudestaan. Ensimmäinen niistä on hänen treenatessaan. Nainen nauttii liikkumisesta ja on tottunut tappelemaan nyrkkeilysäkkien kanssa omissa, yksityisissä tiloissaan. Mikäli kukaan häntä silloin häiritsemään eksyy, saattaa naisesta nähdä vilauksen ihoa myötäilevissä, tummansävyisissä urheiluvaatteissa, tukka vedettynä tiukalle saparolle tai nutturalle ja kasvot meikittöminä. Mutta näitä hetkiä on muiden silmille harvoja, Eden nauttii näet harjoittelemisesta lähinnä yksin. Muuten vaatetuksen voi vaihdella radikaalistikin, tilanteesta riippuen, naisen työskennellessä laittomien harrastuksiensa parissa – vaan kukapa sitä silloinkaan olisi todistamassa?

I might be a fan of your insolence
But that don't make you the innocent

Luonne : Vaikka kuori onkin varsin viehkeä, on Eden sisimmässään lähinnä viileä persoona. Pintaa koristaa helposti laskelmoitu hymy, kieltä sulokas sävy, mutta todellisuudessa neidolla harvemmin on aitoa mielenkiintoa minkäänlaista kanssakäymistä kohtaan. Toki vastaantulevalla saattaa silloin tällöin olla jopa aidosti kiehtovaa sanottavaa, kenties miellyttävä hymy, ja siinä missä jopa olennoista määrätietoisin lankeaa silloin tällöin kiusaukseen, ei Eden ole poikkeus. Yleisesti nainen ei kuitenkaan ole turhan utelias, mikäli vastapuoli ei esiinny minkäänlaisena hyötynä hänelle. Hän arvostaa ennemmin jokaisen olennon itsenäisyyttä kuin suuria tunteellisuuksia tai siteitä heidän välillään. Siinä missä Eden, kuten valtaosa jalosukuisista, on kasvatettu kunnioittamaan perhettä ja sen tärkeyttä, on se jäänyt lähes ainoaksi aidoksi arvokseen. Sekä uskollisuutensa että luottamuksensa ovat äärimmäisen vaikeasti ansaittavissa, eikä Eden välttämättä suo niitä itsensä todistaneillekaan. Mikäli joku on liian tyhmä varoakseen kaunista kuorta, sellainen kumppani on harvemmin hänelle hyödyksi.

Viettelevän mutta jäisen katseen takana piilee myös vankka epäluulo maailmaa kohtaan. Kukaan ei naisen silmissä ole viaton, jokaisella on jokin salaisuus, jokin luuranko kaapin pohjalla, ja hän on todistanut sen tarpeeksi monta kertaa tietääkseen. Siinä missä Eden ei suo omaa luottamustaan lähes kenellekään, ei hän myöskään odota liikoja muilta. Hän ei itse luota keneenkään, miksi kenenkään kuuluisi luottaa häneen? Tunteehan hän varsin hyvin kaikki luurangot, jotka uhrejensa kylkiluista ja nikamista on koonnut, kenties koristeellisen mahonkikaapin pohjalle haudannut, kerran unohtanut, ja kaivanut sitten omien arvioivien silmiensä eteen – kuvainnollisesti tietenkin. Neito tietää olevansa itsekin vain kokoelma rikkeitä ja salaisuuksia; tietää, kuinka paljon muilla olisi esiin kaivaa, paljastaa, esitellä.

Tuosta itsetietoisuudesta on koitunut kaksi asiaa: se, ettei Eden oleta kenenkään luottavan itseensä turhaan, ja se, että tekonsa ja aikeensa ovat aina päältäpäin siloteltuja ja puhtaita, nuhteettomia. Hän myös arvostaa tervettä epäluuloa muissa, osoittaahan se älykkyyttä – mikäli kukaan kaatuu jalkoihinsa liian nopeasti, tietää nainen, mitä odottaa. Hän on myös tietoinen siitä, ettei ystävällisyys suinkaan ole aina aitoa. Jokaisella on yleensä jotain saavutettavaa, jotain saatavaa, jotain todistettavaa. Hän on itse kaiken sen petollisuuden ruumiillistuma – pinnalta moitteeton, piikikäs alta. Maailma on lähinnä näyttämö, elämä pelkkä näytös, ja uudet tuttavuudet usein vain käärmeitä kaislikossa – mutta nainen harvemmin kaihtaa puvustuksia saati leikkiä, eikä hän pelkää yksiäkään irvessä olevia hampaita. Päinvastoin, hän arvostaa niissä piilevää myrkkyä, onhan se ainut todiste vertaisesta vastuksesta.

Epäluuloistaan huolimatta Eden ei suinkaan säästele omaa charmiaan. Hän keräilee alituiseen ympärilleen erilaisia tuttavuuksia, ovathan yhteydet ja suhteet, mikäli niitä osaa muodostaa oikeisiin henkilöihin, aina hyödyllisiä. Hän on omalla nimellään tunnettu vampyyrien eliittisissä seurapiireissä ja usein pidetty ilmestys kutsulistoilla, mikä osoittanee kykynsä näyttäytyä ulkomaailmalle varsin viehkeänä. Nainen onkin halutessaan mitä hurmaavin ilmestys tuikkivine silmineen ja lennokkaine puheineen, tyylikkäissä vetimissä ja heleä nauru vaaleilla huulillaan. Hän tuntee etiketit läpikotaisin ja osaa myös helposti sopeutua eri maiden erilaisiin tapoihin. Aito näyttelijä osaa elää rooliaan, eikä viehkeys toki pelkkä näytös ole. Eden saattaa helpostikin nauttia keskustelusta ja huumorinsa on kaukana puutteellisesta. Hän saa halutessaan varomattomat helposti pauloihinsa ja hurmaamisessa onkin naiselle tietty viehätys – onhan monen vampyyrin perusluonto omahyväinen, eikä Eden suinkaan kiellä nauttivansa positiivisesta huomiosta.

Ja omahyväinen Eden on muillakin tavoin. Kuten niin monet lajitoverinsa, elää hänkin uskoen omaan paremmuuteensa. Hän osaa kenties olla näyttämättä sitä, mutta omaa ylemmyyttään hän ei turhaan kyseenalaista. Neidolla on selkeä näkemys vampyyrien hierarkiasta ja hänelle onkin usein tärkeää näyttäytyä lähinnä omanarvoistensa tai ylempien seurassa. Ei kuitenkaan ole vaikea arvata, että syy siihenkin on lähinnä vain hyvältä näyttäminen. Eden kumartaa jokaista puhdasveristä, eikä kuollakseen lähtisi huonosti varusteltuun taisteluun ylempiään vastaan. Missä naisen näkemys kuitenkin eroaa vahvasti useimmista jalosukuisista on siinä, ettei hänellä ole mitään ihmisiä vastaan. Heillä on mielestään aivan oma hierarkiansa, ja mikäli kuolevaisten seasta löytää vahvimmat, on heissä usein ainesta oiviksi liittolaisiksi.

Kaikessa määrätietoisuudessaan Eden on myös kovin pinnallinen. Hän nauttii kauniista asioista, ja rähjäinen ulkomuoto kanssakävijässä laskee helposti hänen arvostustaan henkilöä kohtaan. Äärimmäisillään materialisminsa korostuu rakkaudessaan koruihin, jalokiviin, kultaan – kaikki mikä kiiltää viehättää häntä kuin varista. Tuttavansa nainen valitsee myös helposti yksinkertaisella periaatteella: mitä rikkaampi, sen parempi. Ja vaikka varakkaat ystävät ovat hunajaa jo kaikkine kalleuksineen, on heistä myös enemmän hyötyä haluamansa saavuttamisessa.

On vaikea sanoa, minkälainen luonne naisella kaikkien kerrostensa alla todellisuudessa on, sillä vain harva on kohdannut aidon Edenin. Kun viehkeyden kuorii pois, kohtaa häikäilemättömän naisen, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen sen, mitä haluaa. Mutta onko määrätietoisuus ja kylmäkiskoisuus kaikki, mitä hymyn taakse piiloutuu? Onko herkullinen uhmakkuus ainut valttinsa? Ei suinkaan, onhan viileimmälläkin varkaalla sydän – ilman sitä, älykkyys, oveluus ja maireus eivät riitä mihinkään; ilman sitä on mahdotonta ymmärtää, mihin kohtiin muita kuuluu iskeä. Eden viihtyy hyvässä seurassa eikä suinkaan kaihda elämän monia nautintoja, mutta aidoin hymy ja aidoin nauru muodostuvat huulilleen vain hyvin harvoin ja harvojen seurassa. Ne saattavat kenties ollakin suurin salaisuutensa.

You got 25 grand on the bubble
And you're the one telling me that you don't think you're in trouble

Menneisyys : Eden syntyi vuonna 1815 Belgian Waterloon laitamilla, juuri ennen historiallista Waterloon taistelua. Ihmishistoriassa kamppailu oli käännekohta, mutta aatelisvampyyrien kohtaloon kuolevaisten kahakat eivät tietenkään suuresti vaikuttaneet. Äitinsä oli belgialaisesta jalovampyyrisuvusta, isänsä englantilainen aatelisvampyyri. Vaikka lapsi syntyi Belgiassa, muutti perhe pian Britanniaan, missä isänsä suku oli laaja ja arvostettu. Eden oli sisarkatraan ensimmäinen ja vietti lapsuutensa yksin, kasvaen tiukan ja konservatiivisen kurin alaisena. Monen jalosukuisen tavoin hänet totutettiin pienestä pitäen hierarkiaan ja kasvatettiin edustamaan aatelisvampyyrin arvoja ja periaatteita.

Vampyyritar ei koskaan noussut mitään oppimaansa vastaan ja arvostaa edelleen perhesiteitään. Nuorempien sisarten syntyessä, heidän kasvaessaan, päätti nainen kuitenkin erottautua kotipesästä. Vanhemmat kannattivat ajatusta, olihan tyttären tie selvä – kuten äitinsä aikoinaan, soluttautuisi Edenkin vampyyrieliittien piireihin ja pyörisi viehkeässä ja sulokkaassa seurassa kunnes veroisensa sulhoehdokas saapuisi paikalle. Sulhanen veisi hänet vuorostaan perheensä luo ja kaksi maineikasta sukua solmiutuisivat jälleen yhteen kukoistavan avioliiton merkeissä. Ensimmäinen osa sujuikin suunnitelmien mukaan ja Eden löysi pian itsensä hienoimmista seurapiiritilaisuuksista, hulppeimmista juhlista, tärkeimpiä vampyyreja kättelemästä. Hetkeksi hän kiinnostui jopa Neuvostosta, jonka suuri kannattaja isänsä aina oli ollut, mutta mielenkiintonsa hiipui vuosien varrella. Sulhoehdokas viipyi odotettua kauemmin ja kohtalo toi naisen tielle jotain aivan muuta.

Matkustaessaan kerran kotikulmilleen Belgiaan, Eden rantautui erään onnellisen sattuman kautta Antwerpeniin. Kaupunki oli toki ollut tärkeä kaupankäyntikeskus jo monet vuosisadat, eikä naista siellä mikä tahansa kiinnostanutkaan. Silmiinsä iski timanttikauppa. Keskellä kuolevaisia ja heidän maallisia pelejään, viehkeän nuoren vampyyrittaren ei ollut vaikea löytää tietään oikeiden henkilöiden luo. Ala alkoi kiinnostaa naista entisestään ja hetken hän työskentelikin timanttien parissa lähinnä välikätenä – kaikki oli varsin sievää, kaikki oli laillista.

Jo ennestään laajat yhteytensä vain jatkoivat kasvuaan, eikä tuttavia ollut enää vain vampyyrisukujen ja Neuvoston keskuudessa vaan myös Euroopan varakkaimpien ihmisten parissa. Ihmiset pitivät Edeniä ilmiömäisenä ilmestyksenä niin nuoreksi naiseksi, eikä kulunut aikaakaan kun maineensa oli kirinyt Keski-Euroopan korukartelleilta myös sen alamaailmaan. Vuosikymmenet kuluivat ja uhmakkuutensa johdatteli nopeasti naisen niiden muutaman, varakkaan ja hiljaisen henkilön luo, jotka todellisuudessa pyörittivät koko timantti- ja korukaupan verkostoja. Hänestä tuli perhetuttu pahamaineisille konnille, luottoystävä ahneille rikollisille, eikä ollut yllätys, että hän oli tekemisissä sekä vampyyrien että ihmisten kanssa.

1900-luvun puolivälin jälkeen Eurooppaan iski laaja aalto timantti- sekä taidevarkauksia, joita kukaan ei osannut yhdistää yhteenkään tunnettuun konnaan tai järjestöön – saati sen enempää toisiinsa. Eivätkä varkaudet suinkaan olleet meluisia. Ne oli hoidettu ihailtavalla tarkkaavaisuudella, isketty tismalleen oikeisiin kohtiin, tismalleen oikeaan aikaan, eikä jälkeen oltu jätetty mitään, mitä jahdata. Juuri tuo siisteys kiinnittikin huomion ja nostatti varkaudet laajempaan julkisuuteen. Iskujen kohteet olivat mittaamattoman arvokkaita korukokoelmia, yksityisiä ja julkisia, timanttilähetyksiä, taideteoksia, veistoksia – upeita teoksia, joita tänäkin päivänä kaivataan. Eden oli ottanut ohjat omiin käsiinsä, apunaan muutama tarkkaan valittu kumppani, ja tehnyt kenties jopa historiaa. Huhut liikkuivat ja varkauksien toteuttajalle lyötiin useita nimityksiä. Silti niistä yleisin liene ollut Seireeni, josta vampyyritar sai luultavasti kiittää läheisimpiä alamaailmantuttaviaan. Ne, jotka todella asioista tietävät, tuntevat kyllä naisen hänen omalta nimeltään, vaikka pinnalla Eden Boch-Burnett onkin edelleen vain eräs eliittinen seurapiirinaikkonen.

1990-2000 –luvuilla sekä naisen yksityinen kokoelma että alamaailman himokkaat markkinat saivat jälleen uutta ihailtavaa. Vuosien varrella Eden ei ollut säästynyt vihollisilta, mutta ystäviä oli enemmän – hän oli koskematon ja lika oli aina muiden käsissä. Muutaman kerran jopa ihmiset kävivät lähellä kaiken ydintä, jääden kuitenkin vaille riittäviä todisteita tai johdoksia. Huhutusti myös vampyyrijärjestöt, kenties jopa vampyyrimetsästäjät, kävivät salaperäisen varkaan kannoilla, mutta käymättä koskaan kimppuun. Timantit ja taide eivät loppujen lopuksi olleet suurimpia ongelmia tässä sotkuisessa maailmassa.

Viime vuosina Eden joutui vanhempiensa tavoittelemaksi – nuoremmat sisarukset oli naitettu, jäljellä oli enää hän. Vankkatahtoinen nainen oli aikoinaan kieltäytynyt kaikista ehdokkaista ja paineista päästäkseen luvannut etsiä sulhonsa itse. Ajatuksena oli tietenkin ollut pitkittää tehtävää mahdollisimman kauan, mutta lupaus oli viimein päässyt kannoilleen. Vanhempien ehdotuksena oli Willington’s Academy, olisihan Edenillä siellä oiva mahdollisuus tutustua muiden vampyyrisukujen jälkeläisiin. Neito suostui, mutta hänellä itsellään oli jo oma näkemyksensä siitä, minkälaisia etuja vampyyreja kuhiseva koulu saattaisi parhaassa tapauksessa tarjota.

Sour by the minute
But you're sweeter by the hour

Muuta :
- Pitää uhkapeleistä – monessa mielessä.
- Nauttii mieluiten kirkkaita alkoholijuomia.
- Suuri klassisen musiikin ystävä, vaikka on oppinut pitämään muustakin.
- Hallitsee monia taistelulajeja, eikä ole täysin hukassa käsiaseidenkaan kanssa.
- Flaamin, hollannin, englannin ja ranskan rinnalla puhuu hyvin tai sujuvasti myös muun muassa venäjää, mandariinikiinaa ja arabiaa – onhan kieli usein avain kaupankäyntiin.

You're death by
Diamonds and pearls