Ahren Joel Edevane

Nimi: Ahren Joel Edevane (o.g. Wallachia)
Kutsumanimet: Joe, Ahren
Ikä: 17
Sukupuoli: mies
Luokka: Day Class (kuuluu draamakerhoon sekä jalkapallojoukkueeseen)

KUVA

Perhe: Ottovanhemmat Luciana ja Johann Edevane sekä Lucianan isä Leroy Monarche. Biologiset vanhemmat Gusmuss ja Lelaine Wallachia. Isosisko Gabriela Nedragel.
Tietää olevansa adoptoitu.

Tausta:
Ahren syntyi maailmaan hyvin sekavissa olosuhteissa, joissa hänen vanhempansa erinäisistä ongelmistaan johtuen elivät. Hän on kuitenkin hyvin onnekas muistamatta tästä ajastaan lähes laisinkaan mitään, sillä olihan hän alle kolmevuotias tuohon aikaan. Hänen isänsä oli alkoholisti sekä huumeidenkäyttäjä, joka pahoinpiteli vaimoaan, Ahrenin äitiä. Hänen äitinsä oli perusluonteeltaan miellyttävä persoona, joka kuitenkin miehensä vuoksi oli sairastunut vakavasti masennukseen. Heillä oli myös jo entuudestaan tytär, joka kuitenkin pahoja kotiolojaan oli lähtenyt pakoon ja tämän johdosta Ahren päätyi toiseen kotiin. Häntä eivät lastensuojeluviranomaiset vieneet vaan hänen äitinsä, ja mahdollisimaan kauas isästään. Lelaine jätti n. kolmivuotiaan lapsensa Edevanien oven taakse ja selitti nopeasti tilanteensa nuorelle pariskunnalle. Hän halusi kertoa vain hyvin vähän, joten jätti esimerkiksi kertomatta kokonaan sen seikan, että Ahrenilla oli myös sisko. Siitäpä syystä poika ei vielä tänä päivänäkään ole Gabrielasta tietoinen. Lelaine kertoi silti miehestään ja kaikesta mitä tämä teki ja miksi pojan olisi parempi muualla.

Edevanet ottivat pojan avosylin vastaan ja kasvattivat täysin, kuin tuo olisi ollut heidän omaa verta ja lihaansa. Omia lapsia he tosin eivät olleet vielä edes ehtineet harkita, lähinnä vain sen vuoksi, mitä Johann teki työkseen. Hän oli vampyyrienmetsästäjä. Mutta se loppui tykkänään siihen iltaan, kun he saivat pojan. He ihastuivat vanhempina olemiseen niinkin paljon, että jättivät kaiken vaarallisen taakseen; Johann meni ihan tavallisiin töihin ja Luciana jäi kotiin kotiäidiksi. Ahren jäi kuitenkin loppujen lopuksi heidän ainoaksi lapsekseen, vaikka heille vanhemmuus olikin maailman ihanin asia. Heille riitti kuitenkin, että oli edes yksi, jota he rakastivat sydämiensä kyllyydestä.

Ahrenista ei kasvanut heidän onnekseen ainakaan yhtään isänsä kaltaista laitapuolen kulkijaa ja he epäröivätkin hänen saaneen äitinsä mukavan luonteen. Hän kuitenkin muistuttaa lähes erehtymättömästi isäänsä, vaikka eivät sitä itse tiedäkkään. He eivät koskaan nähneet Ahrenin oikeaa isää ja vain heikosti muistavat enää äidinkään ulkonäköä tämän vuosia sitten tuodessa pojan heille. Ahren kasvatettiin kaikin puolin kohteliaaksi ja kiltiksi nuoreksi herraksi, josta ei varmasti kellään olisi mitään valittamista. Hänellä meni hyvin niin koulussa kuin elämässä ylipäätäänkin ja hänestä sai kuulla vain hyvää palautetta. Vanhemmat saivat siis olla kultapojastaan hyvin ylpeitä.

Ahren sai kuitenkin vanhempiensa salaisuuden selville löydettyään sattumalta isänsä vanhoja muistiinpanoja sekä metsästysaseita ja muita tavaroita, joita tuo luuli säilyttäneensä hyvin turvassa lukkojen takana. Tietenkin poika järkyttyi näkemästään lähes suunniltaan, hänellä oli muutoinkin taipumusta olla hieman herkkä kaikelle radikaalille. Tuon muistikuvan hän kuitenkin sulki mielestään, täysin pois eikä enää ikinä ajatellutkaan sitä hetkeä. Edes hänen vanhempansa eivät tästä paljastuksesta tiedä, sillä se on nyt täysin unohtunut pojan mielestä. Ainakin osittain. Trauman seurauksena pojan mielessä nimittäin tapahtui jotain hyvinkin vakavaa; hänen persoonansa jakautui kahtia kahdeksi täysin eri henkilöksi. Ja siitä päivästä lähtien hän oli sekä Ahren että Joe.

Willingon't Academyyn poika päätyi täysin hyvien arvosanojensa vuoksi. Johannia myös kiehtoi ajatus paikasta, jossa vampyyrit eivät vakavien rangaistusten uhalla saaneet missään nimessä käydä ihmisiin käsiksi.


Ulkonäkö:
Ahren on siis melkeinpä kopio biologisesta isästään. Hänen hiuksensa ovat mustat ja liehuvat, leikattu vähän niinkuin 90-luvun grunge tyyliin päältä pitkiksi ja roikkuviksi sekä niskasta ja pään sivuilta lyhyeksi siiliksi, jonka pidemmät hiukset osittain peittävät. Silmät ovat siniharmaat, suipot ja mantelinmuotoiset, hieman sirillään. Luomet ovat melko raskaanoloiset ja silmäkulmiin ilmestyy naururyppyjä hänen hymyillessään. Muodoltaan kasvot ovat pitkät ja kapeat, nenä on ohut ja hieman pystyhkö. Huulien kaari on terävä ja huulilla on oikein tummansävyinen puna, erottuu selvästi vaaleaa ihoaan vasten. Hän näyttää melko nuorelta kasvoiltaan, sillä pientä pyöreyttä on vielä leukapielissä havaittavissa.

Ahren on aika pitkä, n. 185cm, joka ylittää jopa hänen kasvatti-isänsäkin. Ruumiinrakenne on pitkä ja hintelä, hänelle ei ole paljoa lihaa luiden päällä, mutta hän on silti yllättävän voimakas. Rasvaprosentti hänellä on hyvin vähäinen, joten vähäisimmätkin lihakset tulevat selkeinä esiin, saaden hänet ehkä näyttämään urheilullisemmalta, kuin hän on. Yleisesti ottaen tuo on kuitenkin laiha ja kätensä ja jalkansa näyttävät jopa ylipitkiltä tikkumaisen olomuotonsa vuoksi.
Vaatekaapista Ahrenilta löytyy kaikkea laidasta laitaan. Hän seuraa ahkerasti muotia ja muotihan tiettävästi muuttuu jatkuvasti. Hän pistäisi päälleen vaikka kylpytakin ja kumisaappaat, jos joku kertoisi sen olevan viimeisintä ja suosituinta sillä hetkellä. Hän ei pelkää pukeutua siis omituisenkin oloisiin asuihin, jos se vain istuu hänen päälleen ja tuntuu mukavalta. Joe taasen ei pukeudu, kuin miehisiin vaatteisiin eikä mene minnekään ilman bootsejaan - jotka ovat miehiset cowboy-bootsit, ei mitkään naistensaappaat.


Luonne:
Ahren on luonteeltaan melkko räväkkä ja vähän siellä sun täällä. Hän on ääneltään kimeä ja meluisa, herkkä sekä hieman neitimäinen. Ja jos nyt ajatellaan stereotyyppisesti homoseksuaalista ihmistä - otetaan esimerkiksi vaikka Carson Kressley - hän muistuttaa hieman sen kaltaista ihmistä. Ahren ei kuitenkaan ole homoseksuaali, lähinnä vain Joen vuoksi, joka ei alitajuistesti sallisi moisen koskaan olevan mahdollista. Ahren on siis äänekäs ja hänen elämänasenteensa on lähinnä Kaikki on ihanaa ja mahtavaa. Hän on aina iloisella päällä ja nauraa hyvin paljon. Hän ei ota masentuneita tai ärsyyntyneitä ihmisiä edes tosissaan vaan tuputtaa iloista energiaansa näillekin häikäilemättä. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, olivat nämä sitten minkälaisia tahansa. Kaikissa on kuitenkin hyviäkin puolia ja Ahren rakastaa kaikkea hyvää ja mukavaa. Toisaalta hän on myös joskus surullinen eikä silloin kaihda itkemästä niin kovaa ja niin äänekkäästi kuin häneltä pääsee. Surulliseksi hänet tekevät huolet sekä julmuus, joka ei kaihda keinoja. Enimmäkseen Ahren kuitenkin elää omassa onnenmaassaan ja vaaleanpunaisissa unelmissaan joka ikinen sekunti. Hänelle elämä ei ole rankkaa eikä ole olemassa ongelmia.

Joe on puolestaan täysi vastapaino Ahrenille. Häntä eivät voisi mitkään asiat ja kenenkään asiat vähempää kiinnostaa. Joe on myös ainoa, jolle muistot isän menneisyydestä jäivät vielä elämään ajatuksiin ja siispä hän muistaa myös kirjoitukset vampyyreista sun muista. Hän pitää itseään paljon parempana kuin muut ja on myös kaiken yläpuolella, vampyyrit eivät ole tässä mikää poikkeus. Hän ei ole toisaalta tavannut vampyyria koskaan, mutta mielipiteensä näistä ei ole kovinkaan imarteleva. Hänelle kaikkein tärkeintä on itsensä viihdyttäminen ja hauskuuttaminen, eikä siihen todellakaan kuulu leikkiä kilttiä poikaa ja istua jossain luennoilla, aidatulla alueella, josta ei ole lupaa karata mihinkään. Joelle hauskaa on juominen ja rellestäminen naisten kanssa, siinä mielessä hän on tullut biologiseen isäänsä. Hän voi olla välillä oikea sikakin ja tappelee mielellään, jos joku tulee hyppimään hänen silmilleen. Koulusta hän karkaisi heti, jos pääsisi ohjaksiin. Joe on toisaalta heissä se viisaampi osapuoli, jonka ansiosta Ahrenilla meneekin koulussa niin hyvin.


Muuta:
Jakautunut persoona, jonka osapuolia ovat Ahren sekä Joe. Ahren on pääsääntöisesti dominoivampi osapuoli sekä se, joka hän useampaa ajasta on. Syvä ahdistus ja kunnon pelkotila saa laukaistua Joen esiintymisen. Ei siis riitä, että Ahren säikähtää jotakin pientä asiaa vaan hänen pitää päästä pelosta/ahdistuksesta/järkytyksestä suunniltaan Joen päästäkseen esiin. Joe on hyvin radikaali persoona ja vie hyvin paljon energiaa mieleltä, joten Joen esiintymiset kestävät usein vain 15 minuutista puoleen tuntiin. Jos Joen onnistuu ottaa rauhallisemmin hän saattaa pysyä pinnalla jopa tunnin verran.

Ahren on vain kaksi kertaa aiemmin saanut Joen esiin. Kumman tahansa persoonan ollessa läsnä toinen vaipuu ns. tajuttomaan tilaan eikä siis muista herätessään mitään toisen puuhista. Pitkäaikaiseen muistiin kuitenkin tiedot tallentuvat eikä näin ollen ole mahdotonta unohtaa henkilöä, jonka kanssa on viettänyt pidemmänkin aikaa. Joe saattaa siis tutustua johonkin ja Ahren saattaa silti muistaa tämän henkilön heikosti. Tautia ei ole diagnosoitu, sillä kukaan, paitsi hänen isoisänsä adoptiovanhempiensa puolelta ei ole onnistunut todistamaan mitään niistä hetkistä, kun Ahren on tullut Joeksi. Ahren pysyy muutoinkin hiljaa taudistaan, koska pelkää sen vuoksi joutuvansa hullujen huoneelle. Persoonat ovat tietoisia toisistaan, mutteivät tiedä toistensa luonteenlaatua. Ahren on elänyt Joen kanssa jo kolmisen vuotta.

Isoisä Leroy on ainoa, joka on perillä Ahrenista sekä Joesta, muttei ole pojan pyynnöstä paljastanut tietoa hänen vanhemilleen. Leroy on auttanut poikaa ymmärtämään tautiaan ja saanut persoonat sinuiksi toistensa kanssa.

Suhteet:
Seurustelukumppani/ihastus/säätö: Aurelie Lion (ihastus Joelle)
Ystävät: Aurelie Lion (Ahrenille)
Tuttavat
Vältellyt
Vihamiehet
Sisarukset/serkut/muut sukulaiset

Pelit:

Syksy.

It's Show Time ~ Kesken - Ryhmäpeli
Sorry to disturb but Im just so happy to meet you ~Keskeytetty - Via Rosalie (ciamarika)

Kevät.

Sweet pies and sweetypies ~ Kesken - Via Aurelie (Ay)
Hyvää Huomenta! ~ Valmis - Via Aurelie (Ay)
Sister dear, you're getting a little round ~Keskeytetty - Via Gabriela (Zeralex)
A Winter wonderland ~Valmis - Via Susie (Namuless) ja Nick (Flowy)

Talvi.

Trick or Treat ~Valmis - Yhteispeli
Excuse me but, have we met? ~Valmis -Via Gabriela (Zeralex)


Ahren saapuu kouluun. Syksy.