Shea Walsh - puutarhuri, päivystävä terveydenhoitaja

Nimi: Shea Walsh
Ikä: 29 -vuotta
Syntymäaika: 29.9.1984, Irlanti
Laji: Ihminen (noita)
Sukupuoli: Nainen
Suuntautuminen: Bi. Miehet useimmiten valikoituu pidempiaikaisiin säätöihin, mutta hauskaa saattaa pitää naistenkin kanssa
Ammatti: Jätti työnsä kyläsairaalan sairaanhoitajana huolestuttuaan huhusta, johon liittyi verettömät ruumiit läheisessä kaupungissa ja pestautui Willingtonin Akatemiaan puutarhuriksi/pihahoitajaksi, sekä päivystäväksi/viikonloppu terveydenhoitajaksi. Tekee myös terveydenhoitajan sijaisuuksia tarvittaessa.
Harrastukset: Tanssi, jooga, meditointi, puutarhakasvien hoito, luonto, vaeltaminen ja lukeminen. Myös taide on lähellä sydäntä, mutta lähinnä katselijana. Toisinaan saattaa kyllä laulaa iiriksi suvussa kulkeneita lauluja, muutakin kuin loitsuja.

Suhtautuminen:
Noidat/Maagit: Haluaisi tutustua ja löytää kaltaisiaan, mutta sukuhistorian taakka ja vaatimus pysyä piilossa ovat estäneet häntä etsimästä kaltaisiaan. Suhtautuu ajatukseen muista suurella mielenkiinnolla ja kunnioituksella.
Ihmiset: On aikonut suojella ihmisiä vampyyreiltä ja ylimääräiseltä tiedolta, vaalii mielellään mielikuvaa maailmasta joka ei sisällä mitään erikoista. Kutsumuksensa toimia parantajana on ohjannut hänet työhönsä.
Vampyyrinmetsästäjät: Kunnioittaa, mutta pitää näitä hieman brutaaleina ja turhan innokkaina hankkiutumaan hankaluuksiin. Tarjoaa mielellään apuaan parantamisen saralla, tarvittaessa myös muuten.
Vampyyrit: Suhtautuu epäilyksellä, olettaa että kaikki verenimijät ovat murhanhimoisia kieroilijoita ja parantumattomia irstailijoita.

Perhe
Äiti: Lily Walsh, omaa sukua O’Leary, elossa ja vaikuttaa Dublinissa sairaanhoitajana
Isä: Tuntematon vampyyrinmetsästäjä, joka ei tiedä aviottomasta tyttärestä sen enempää kuin Shea isästään. Shea ei ole tietoinen myöskään, että isä on metsästäjä.
Kasvatti-isä: Robert Walsh, elossa, jalkapallo- ja kalastusintoilija, jo eläköitynyt insinööri, tietämätön vaimonsa ja tämän tyttären noituudesta.
Sisarukset: Jacob Walsh, elossa, 20-vuotias velipuoli joka tähtää opiskelemaan lakia. Isänsä lailla tietämätön äitinsä ja siskopuolen noituudesta.

Noituus ja sananen maineesta
O’Learyjen naiset ovat kautta aikojen olleet voimallisia parantajia ja ihmisten suojelijoita, jotka tarvittaessa hallitsivat riittävän arsenaalin hyödyllisiä loitsuja ja riimuja. O’Learyjen kultaisiin sääntöihin kuuluu kaiken elämän kunnioittaminen ja vaaliminen, heikoimpien suojeleminen, noituuden salaaminen, magian käyttäminen vain tarpeeseen ja ahkeruus. Näitä arvoja myös Shea on oppinut noudattamaan pienestä pitäen äitinsä huolellisessa ja kärsivällisessä opastuksessa. Hän hallitsee luonnon yrtit ja sieltä ammennettavat voimat, on voimakas parantaja joka käyttää hyväkseen luonnosta saatavien tarpeiden lisäksi myös magiaa – tarvittaessa vaikka omalla kustannuksellaan. Hänen sukunsa naiset eivät pitkitä kyvyillään omaa elämäänsä, joskin kaikenlaisten yrttien käyttäminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi on jopa suositeltavaa. Niin Sheakin tekee, hänellä onkin alituiseen päivittyvä varasto erilaisia luonnon antimia odottamassa käyttöä. Lähdettyään Iso-Britanniaan, hän sai äidiltään suvun noidalta toiselle kulkeneen kaulakorun, jonka magia suojelee kantajaansa haitallisilta loitsuilta ja mielenhallinta pyrkimyksiltä. Shean magia nojaa tyystin parantamiseen, sekä suojelemiseen ja muut sen käyttöaiheet ovat vieraampia. On erityisesti kiintynyt iirin kielisiin, ikivanhoihin riimuihin ja loitsuihin omaa magiaansa harjoittaessa, toki tuntee myös latinan.

Heidän sukunsa on totta tosiaan ollut varovainen toimissaan, vuosisatojen takaiset vainot ja ongelmat metsästäjien kanssa ovat vain vahvistaneet sitä. O’Leary -suvun noitien on uskottu kuolleen jo aikoja sitten, sukunimeä kantaa kuitenkin moni sukuhaara ilman magiaa, joten nimi harvoin herättää mielenkiintoa noituudesta tietävien korvissa. Viimeisen tunnetun O’Leary -suvun noidan kuoltua, on jälkipolvet pitäneet huolen että heidän kykynsä ja ominaisuutensa pysyvät salassa. Siksipä Shea ei ole etsinyt käsiinsä muita noitia, vaan pyrkinyt integroitumaan ihan tavallisten ihmisten keskuuteen. Näin ollen hänen maineensa ei ole sen kummoisempi kuin tavallisella ihmisellä, edes muiden säilyneiden noitasukujen silmissä.

Ulkonäkö

Ensimmäisenä tätä naista katsoessa saattaa kiinnittää huomionsa hänen pituuteensa, jota on kertynyt vaivaiset 161cm. Tästä voisi päätellä hänen olevan keijukaismaisen siro, ei suinkaan, häneltä löytyy varsin mukavasti naisellisia muotoa ja pyöreyttä oikeista paikoista. Ei toki liikaa, Shea on kova tanssimaan ja joogaamaan joka näkyykin hänen vartalossaan kiinteytenä ja askeleen pehmeytenä. Raajansa ovat varsin sopusuhtaiset pituuteen nähden, eikä hänen vartalossaan muutenkaan ole mitään erityisen silmiin pistävää ominaisuutta. Kokonaisuutta voisikin kuvailla sanalla sopusuhtainen.

Kasvot naisella ovat sydämenmuotoiset, leuka on siro ja poskipäät suhteellisen korkeat antaen kasvoille kiehtovaa kulmikkuutta. Täyteläisessä alahuulessa näkyy yhä haaleana hampaiden jättämät arvet, kun on lapsena kaatuessaan iskenyt etuhampaansa siitä läpi. Alahuulta hieman kapeampaa ylähuulta koristaa selkeä amorinkaari ja huulien kaartuessa hymyyn, ilmestyy molempiin poskiin hymykuopat. Nenä on siro ja sen vartta koristaa pisamat, jotka jatkuvat sen molemmin puolin poskipäille ja poskille. Iho on muuten vaalea, kuten punapäisillä usein on. Kulmat ja ripset Shealla on vaaleat, hieman punapigmenttiset. Ripset ovat pitkät ja kaartuvat, ne tulevat kauniisti esille kun niihin jaksaa sutaista edes hieman ripsiväriä. Silmät ovat väriltään metsänvihreät ja katse on alituiseen utelias, usein myös flirttaileva. Kasvoja kehystää ristiselälle asti ulottuva paksu ja laineille kaartuva kultaisen oranssi hiuspehko, jota Shea pitää milloin mitenkin. Vaaleaa ihoa elävöittää vielä hartialinjassakin pisamat ja jo haalistunut purema jälki niskan puolella. Vampyyrin suudelmasta on jäänyt haalistuneet jäljet myös molempiin sisäreisiin, viiteen eri kohtaan. Vasemmassa pakarassa on peukalon painallusta muistuttava syntymämerkki. Merkki on väriltään vaaleampi kuin tavallinen luomi, hieman pisamien sävyä muistuttava.

Shean tyyli pukeutua on huoleton ja boheemi, hän pitää mielellään väljähtäneitä farkkuja, suuria takkeja, maksimekkoja, lappuhaalareita,... Osaa hän tietenkin pukeutua myös asiallisesti tilanteen niin vaatiessa, juhlimaan lähtee mielellään huolitellusti pukeutuneena. Shea pitää mukanaan korua, jossa on meripihkaan upotettu pieni valkoinen kukka (harsokukan kukinnon tyyppinen) ja se roikkuu pitkässä hopeisessa ketjussa vaatteiden alla sydämen korkeudella – koru on suvussa noidalta noidalle kiertänyt suojaava taikaesine.

Luonne

Puheisiin tämän naisen kanssa ei ole hankalaa päästä, sillä Shea on ehdottomasti sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Se, esiintyykö hän puheliaana ja vilkkaana vai hiljaisena ja vakaana, riippuu yleensä kuulijasta ja tilanteesta. Sairaanhoitajana hän on oppinut pitämään ulkokuorensa rauhallisena vakavissakin tilanteissa ja kiitos niin työnsä kuin persoonansa, hänessä on luontaista karismaa ja luottamusta herättävää itsevarmuutta. Nämä ominaisuudet keskustelukumppani saattaa havaita tiiviinä, mutta tungettelemattomana katsekontaktina ja rauhallisena kuunteluna, harkittuina sanoina. Karismaa ei vähennä hänen taipuvaisuutensa positiivisuuteen, hän ei ole niitä ihmisiä jotka antavat elämän kääntää suupielet alaspäin. Elämänmyönteistä asennetta hän ammentaa luonnosta, tanssista ja yksinäisyydestä, hyvin harvoin Shea kutsuu muita mukaansa metsäretkilleen tai vapaailtoihinsa seuraksi. Hän tarvitsee vapautta olla vain itsensä kanssa ja ahdistuu helposti, jos joku lyöttäytyy liian tiiviisti hänen seuraansa eikä ymmärrä antaa tilaa. Jonkinlaista sitoutumisongelmaa kaiketi, ystävänsäkin Shea pitää mielellään käsivarren mitan päässä – kuvainnollisesti. Läheisyydestä hän nauttii, eikä kaihda kosketusta tai intiimiä kanssakäymistä. Noitanainen onkin varsin seksuaalinen ja kokeilunhaluinen yksilö, vaikka mikään helpponakki ei olekaan.

Sitoutumisongelmiin liittynee arvomaailmansa, joka vaatii häntä toimimaan ihmiskunnan hyväksi ja arvostaa epäitsekkyyttä. Shea ei jätä ketään pulaan, ei edes vihamiestään ja ajatteleekin, että ei ole hänen asiansa jakaa tuomioita. Sinisilmäiseksi naista ei kuitenkaan pidä luulla, vaikka onkin valmis tarjoamaan pyyteetöntä apua jokaiselle sitä tarvitsevalle. Hän on tullut nuoruudessaan hyväksikäytetyksi sinisilmäisyyttään, jonka merkitystä persoonaan kehittymiseen ja yksityisyyteen ei voi väheksyä. Ikävä tapaus oli kuitenkin tärkeä opetus siitä, että kehenkään ei pidä luottaa ilman epäilyksiä. Luottamuspula koskee menneisyytensä vuoksi erityisesti vampyyrejä, eikä hänen ennakkokäsityksensä verenimijöistä ole koskaan mairitteleva – pyrkiikin välttelemään näiden seuraa, vaikka ei varsinaisesti vampyyrejä pelkääkään. Aiemmin hän on ollut liberaalimpi vampyyrien julkitulemista kohtaan, eikä hän ole katsonut pahalla vampyyrien ja ihmisten kanssakäymistä. Nykyään on vakaasti sitä mieltä, että kaiken yliluonnollisen tulisi pysytellä piilossa ihmisiltä maailman loppuun asti. Willingtonin akatemian toimia hän on pitänyt sulana hulluutena ja ihmishengillä leikittelynä, laittaa nyt herkässä iässä olevat teinit vampyyrien kanssa samaan pihapiiriin. Ja siksi hän on nyt hankkinut työtä koulusta, jonka toimia pitää arveluttavina – täytyyhän siellä olla edes jonkun ihmisteinien ja vampyyrien kilpenä.

Kyllä Shea toki osaa irrotellakin ja silloin seura on enemmän kuin tervetullutta, jos seuraa ei oikealla hetkellä muuten ole tarjolla, ei hän epäröi hakea sitä vaikkapa somen avulla. Joku etäältä häntä seuraava saattaisikin kuvailla naisen olevan joko on, tai off. Eihän se ihan niin mene, mutta kieltämättä se äänekkäästi naurava ja vauhdikkaana höpöttelevä nainen näyttäytyy hyvin erityyppisenä kuin se arkisempi, rauhallinen versio. Intoutuessaan hän flirttailee mielellään, eikä silloin kohteen sukupuolella ole erityisesti väliä. Ei hänellä ole kokemuksia naissuhteista pikkusievää flirttailua enempää, kokeilunhaluisena flirttailusta pidemmälle eteneminen ei olisi kuitenkaan mahdottomuus. Irrottelu ei välttämättä vaadi täpötäyttä kapakkaa, tai yökerhoa, eikä edes hiprakkaa, vaan Shea pystyy kyllä hulluttelemaan melkein missä vain. Lasiin hän ei toki sylje, käyttää kuitenkin alkoholia varsin kohtuullisesti. Hän ei pelkää nolata itseään, tai tehdä hölmöjäkin juttuja – lakia, arvojaan ja tervettä järkeä kunnioittaa aina, mitään niitä vastaan rikkovaa häntä ei saa äkkikummassa tekemään.

Shea ei ärsyynny helposti, mutta maailma auttakoon sitä joka onnistuu ajamaan punapään raivoon. Sanansäilää hän käyttää taitavasti, ja tullessaan loukatuksi hän ei pelkää käyttää sitä naisellista avokämmentä. Punapää on suuttuessaan kiivas ja räjähdysherkkä, kaikkea muuta kuin se normaalisti niin järkevästi käyttäytyvä nainen. Mikään tappelupukari hän ei kuitenkaan ole, eikä turhaan haasta riitaa tai sekaannu muiden riitoihin. Litsareita enempää väkivaltaa hän välttää kuin ruttoa, eikä niistä herkästi kohoavista avokämmenistään ole erityisen ylpeä. Tarvittaessa puolustaa itseään, tai avuntarvitsijaa vaikka väkivalloin, mutta jo fyysiset ominaisuutensa tekevät hänestä lähes varman häviäjän nyrkkitappelussa.

Menneisyys

Shea syntyi yhdenillan suhteen seurauksena, tai niin äitinsä on aina kertonut. Shea ei ihmettelisi vaikka hänelle jossain vaiheessa paljastuisi suhteen olleen jotain enemmänkin, kuin pelkkä yhden yön hairahdus. Isäänsä ei ole koskaan tavannut, eikä hän enää nykyään vaivaa tällä tuntemattomalla miehellä päätään kuin aniharvoin. Hänen äitinsä oli nuori saadessaan esikoistyttärensä, mutta rakastavien vanhempiensa avulla Lily onnistui tarjoamaan tyttärelleen lapsuuden, josta ei puuttunut mitään muuta kuin isä. Jo edesmennyt isoisä oli kuitenkin oikein kelvollinen isänkorvike, joten Shea ei ole koskaan kokenut jääneensä mistään paitsi. Isoisä ja -äiti huolehtivat lapsenlapsestaan sillä välin, kun Lily kulki sairaanhoitajanopinnoissa ja aloitteli työelämäänsä. Isovanhemmat kuljettivat nuorta Sheaa nummilla ja metsissä, tutustuttivat luontoon ja sen kätkemiin salaisuuksiin. Isoisä oli tietoinen puolisonsa suvussa kulkevista voimista, joten noituus ei ollut perheen kesken koskaan tabu. Vaikka varovaisuutta sen kanssa noudatettiinkin. Jo lapsuudessaan Shea on rakastunut luontoon ja oppinut arvostamaan sitä, eipä pienessä ja hiljalleen kuolemaa tekevässä Irlantilaiskylässä paljon muuta tekemistä ollutkaan tarjolla kuin mitä luonnosta saattoi ammentaa.

8-vuotiaana nuoren tytön elämä koki ensimmäisen suuren muutoksen, kun Lily-äiti päätti avioitua Robert Walshin kanssa. Isovanhempien tuttu ja turvallinen koti jäi taakse, kun Shea muutti äitinsä ja isäpuolensa mukana Dublinin sykkeeseen. Tyttölapsi sopeutui lopulta hyvin, löysi ystäviä ja vietti varsin normaalia Dublinilaisen lapsen elämää. Mitä nyt suljettujen ovien takana, kasvatti-isänkin silmiltä piilossa, Shea opetteli magian ja noituuden aakkosia äitinsä ohjauksessa. Opit tietenkin oli aloitettu jo aivan pienenä isoäidin toimesta, mutta silloin perheen kesken mitään ei oltu salailtu. Lily kuitenkin halusi säästää hyväntahtoisen, mutta varsin konservatiivisen Robertin järkytykseltä minkä magian paljastuminen olisi aiheuttanut. 9-vuotiaana hän sai pikkuveljen, Jacobin jota kohtaan on ensihetkestä alkaen tuntenut suurta sisarrakkautta. Tietenkin lapset ovat joskus kateellisia pikkusisaruksista, mutta pääosin noidan alku oli vain iloinen saadessaan olla isosisko niin suloiselle riiviölle.

Vuodet vierivät tavalliseen tapaan aina siihen asti, että Shea tapasi kiehtovan nuoren miehen tullessaan tyttöporukan illanvietosta kotiin ollessaan 17-vuotias. Vain lyhyen tutustumisen jälkeen nuori neitokainen ihastui ja rakastuikin, aivan korviaan myöten, tähän komeaan nuorukaiseen. Muutaman viikon salaisen tapailun jälkeen he uskoituivat toisilleen, nuorukainen kertoi olevansa vampyyri ja tästä säikähtämättä Shea puolestaan kertoi mitä itse edusti. Jos hän olisi osannut olla yhtään varovaisempi, olisi hän tajunnut nuorukaisen etsivän vain huvitusta ja hyötyä iltoihin ja öihin – mutta kukapa 17-vuotias, ensirakkaudeltaan vastakaikua saava nyt oli varovainen? Nuoren miehen valitellessa pelkäävänsä, että kuolisi janoon, Shea antoi tuon juoda vertaan – jopa niin paljon, että häntä heikotti useita päiviä sen jälkeen. Tietysti kuvioon kuului myös seksi, ja nuori nainen menettikin neitsyytensä tälle vampyyrille, joka onneksi huolehti että huolettomat aktit eivät sisältäneet jälkikasvun vaaraa. Puolenvuoden tapailun jälkeen Shea päätyi käyttämään kaikkia voimiaan ja koko sydämensä pakahduttavaa rakkauttaan, tehdäkseen vampyyrimiehelle parantumista edistävän amuletin. Moisen tekeminen ammensi hänen vielä silloin kovin vähäiset voimansa viimeiseen pisaraan, mutta rakkaus on uskomaton voima ja sen avulla hän saikin upotettua taikakaluun riittävästi magiaa. Voimien ponnistuksesta jo valmiiksi heikkona hän kiikutti lahjansa vampyyrille seuraavana sovittuna tapaamisiltana, mies otti sen kiitollisena vastaan ja kiitti nauttimalla Shean verta siihen pisteeseen asti, että tyttö menetti tajuntansa. Sanomattakin on selvää, että vampyyri katosi amuletteineen kuin tuhka tuuleen ja jätti tytön kuolemaan. Onneksi Lily-äiti oli huomannut esikoisensa erikoisen käytöksen ja valvonut myöhään odottaen tytärtään kotiin, kun Sheaa ei alkanut näkyä etsi huolestunut äiti tämän käsiinsä ja magiaa, sekä rohtoja apunaan käyttäen paransi ainokaisen tyttärensä. Fyysiseen toipumiseen meni kuukausia, henkiseen toipumiseen vuosia. Kokemus myös jätti ikuisen epäluulon verenimijöitä kohtaan ja sanomattakin on selvää, että Shea olisi valmis sysäämään tämän kyseisen vampyyrimiehen vaikka puuvaarnaan jos mahdollisuus olisi.

Kaikesta kuitenkin selviytyy lopulta ja vaikka tapaus jättikin kaikenlaisia arpia, niin henkisiä kuin fyysisiä, kokee Shea saaneensa arvokkaan oppitunnin elämältä. Äitinsä syyttelemätön suhtautuminen ja vilpitön rakkaus ohjaa Sheaa vieläkin omissa arvoissaan ja elämässään, tämän vuoksi hän myös lopulta päätyi jatkamaan äitinsä jalanjäljissä sairaanhoitajaksi jotta voisi auttaa ihmisiä myös ilman noituutta. Muuten elämä on kohdellut häntä tavalliseen tapaan, 21-vuotiaaksi tultuaan Shea oli valmis takaisin suhdemarkkinoille ja viettikin muutamia villejä sinkkuvuosia opintojensa ohessa. Valmistuttuaan hän työllistyi samaan sairaalaan, jossa äitinsäkin työskenteli.

Shean ollessa 27-vuotias, hänen isovanhempansa kuolivat. Isoisä helmikuussa, isoäiti toukokuussa – molemmat kärsivät vanhuuden sairauksista, mutta Shea on varma että särkynyt sydän vei isoäidin. Rakkaiden vanhusten menettäminen oli musertavaa ja sai naisen keskittymään enempi työhönsä, noituuden opiskeluun ja itseensä. Hänen elämänsä muuttui rauhallisemmaksi ja luonteensa vakaammaksi, kykynsä noitana voimistuivat. Tanssi ja luonto olivat kulkeneet mukanaan jo pienestä, mutta nyt hän löysi ne uudestaan kanavana purkaa itseään ja voimaantua. Tässä elämänvaiheessa kuvioihin astui jooga ja meditointi, usein vetäytyi puutarhaan meditoimaan ja hoitamaan istuttamiaan kasveja. Kun Iso-Britanniasta, pienestä luonnonläheisestä kylästä avautui sairaanhoitajan työ hänen ollessaan 28-vuotias, Shea tarttui siihen empimättä. Oli aika jättää Irlanti hetkeksi taakse ja kokeilla omia siipiään muualla.

2013 vuoden syksyllä läheisestä kaupungista kantautuneet huhut verettömistä uhreista, sai Shean ihokarvat pystyyn ja hän tarjosi työpanostaan mitättömällä palkkauksella Willingtonin akatemiaan. Ilokseen hänet hyväksyttiin, joten noita irtisanoutui sairaanhoitajan työstä ja muutti hienostokoulun tiluksille puutarhanhoitajaksi, sekä yleismiesjantuseksi.

Muuta
Shea toki tietää hyväksikäyttäjänsä ulkonäöltä, mutta nimen oikeellisuudesta ei ole varmuutta.