Cayden Wayland

POWERS
Cayden omaa tavallista ihmistä kehittyneemmät aistit ja refleksit, ja on samalla myös keskivertovampyyria ketterämpi ja kestävämpi. Mielenhallinta onnistuu Waylandilta myös vaivattomasti eikä sitä epäröidä käyttää hyväksi mikäli tilanne moista vaatii; huvin vuoksi ei muiden mieliin kuitenkaan sekaannuta. 

Erikoiskykynä muodonmuutos: Cayden kykenee muovaamaan jo olemassa olevien asioiden ja esineiden koostumusta, muuttaen ne täysin toisenlaisiksi. Kykyyn liittyy kuitenkin paljon sääntöjä ja rajoitteita. Jos kyseessä on lyijykynä, Kain ei luonnollisestikaan voi taikoa siitä norsua vaikka kuinka haluaisi, sillä alkuperäisessä esineessä ei vain ole tarpeeksi materiaa jota työstää. Miehen täytyy myös säilyttää edes kohtalainen katsekontakti tai pysytellä tietyllä etäisyydellä kohteestaan jotta muutos onnistuisi halutulla tavalla - muissa tapauksissa kohteesta saattaa muovautua jotakin aivan muuta kuin jaloverinen oli itse ajatellut. 

Kyvystä on paljon hyötyä itsepuolustuksessa, sillä tarpeeksi improvisoidessaan Kain saa mistä tahansa käsillä olevasta esineestä muokattua itselleen aseen: tarpeeksi palavasti halutessaan hän voisi varmasti jopa muuttaa epämieluisan henkilön sydämen kivenmurikaksi tai muuta yhtä miellyttävää.



PERSONALITY
  -- Tyyni ja rauhallinen
  -- Ylpeä ja itsevarma olemus saa toisinaan vaikuttamaan kopealta
  -- Kasvatettu etikettiin ja kuriin, käyttäytyy sen mukaisesti
  -- Ottaa osansa vastaan, muttei myöskään tyydy vähempään kuin mitä tietää ansaitsevansa
  -- Ärsyyntyy helposti, osaa silti hillitä kiukkunsa hyvin
  -- Vastuuntuntoinen ja ahkera, ei arvosta laiskureita
  -- Vahingoniloinen, huumoriltaan hyvin musta, mutta pitää tämän omana tietonaan
  -- Luotettava ja lojaali, ainakin kun oma perhe on kyseessä
  -- Päämääräkeskeinen elämänasenne, ei anna periksi ennen kuin saavuttaa haluamansa tulokset

LONGER VERSION
Kurinalainen ja tiukka kasvatus on tehnyt Kainin kohdalla erinomaisesti tehtävänsä: päällisin puolin nuorukainen on oikea malliesimerkki hyvin käyttäytyvästä ja tottelevaisesta jälkikasvusta. Hän taitaa etiketin ja oikeanlaisen puhetavan, kohtelee itseään paremmassa asemassa olevia kunnioittaen, eikä kyseenalaista asioita jotka eivät hänelle kuulu. Tästä huolimatta vain hyvin harva voi sanoa tuntevansa olonsa kotoisaksi tai miellyttäväksi miehen seurassa – vaikka hän ei ääneen ajatuksiaan sanokaan, se ei tarkoita etteivät ne olisi olemassa.
Kun pääsee näennäisestä kohteliaisuudesta ylitse, voi huomata varsin nopeasti että kaiken kulissin takana piilee vaikeasti tulkittava, yksityinen persoona, joka ei ehkä olekaan aivan niin yksiselitteinen kuin ensisilmäyksen perusteella saattoi ajatella.

Kainia kuvailisi helposti yksinäiseksi sieluksi, joka ei välttämättä kaipaa muita ympärilleen. Hän ei välttele tai yritä paeta tavanomaista kanssakäymistä, eikä miestä täysin epäsosiaaliseksikaan kykene moittimaan: hän ei vain näe turhanpäiväisessä rupattelussa tai kuulumisten vaihtamisessa mitään mieltä. Kain keskustelee paljon mieluummin universaalimmista aiheista, objektiivisesta näkökulmasta tietenkin.
Vampyyria voisi moittia myös vaativaksi – eteenkin itseään kohtaan hän osaa olla erittäin joustamaton ja ankara, ja mikäli vastoinkäymisiä sattuu, voi olla varma että hän ruoskii itseään henkisesti kunnes on saanut virheensä korjattua. Luonteenlujuutta ja päättäväisyyttä löytyy kuin pienestä armeijasta, eikä periksi antaminen kuulu Kainin tapoihin. Hän on määrätietoinen ja valmis uhraamaan aikaa, voimia ja resursseja käsillä oleviin projekteihin, jättämättä mitään kesken. Tästä huolimatta hän kuitenkin ymmärtää olla tuhlaamatta energiaansa asioihin, jotka ovat hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolella: turhasta hän ei itseään toru, eikä myöskään kohdista korkeita vaatimuksiaan muihin.

Kain ärsyyntyy tavattoman helposti ja toisinaan jopa mitättömiltä tuntuvista asioista, mutta on erittäin harvinaista kuulla hänen ilmaisevan ärtymystään sanallisesti. Mies kyllä loihtii hetkessä ympärilleen sakean ja synkän auran: kehonkieli muuttuu luotaantyöntäväksi ja silmien katse myrkylliseksi, lähes jäätäväksi, mutta tyynen ulkokuoren murtaminen onkin sitten astetta vaikeampi temppu, ehkä jopa mahdoton sellainen. Kainin kanssa on erittäin vaikeaa riidellä, sillä hän vain yksinkertaisesti istuu aloillaan ja kuuntelee: hänelle saa huutaa keuhkonsa puhki, mutta kovinkaan voimakasta reaktiota on turha odottaa. Loukkaantuneenakin hän osoittaa mieltään lähinnä kivettymällä täysin, antamatta toiselle osapuolelle minkäänlaista mahdollisuutta selittää itseään.
Jos tuntee Kainia vähääkään, tietää varmasti että miehen huumorintaju koostuu lähinnä vahingonilosta ja mustasta, toisinaan jopa julmasta huumorista. Mikään täysipäinen sadisti hän ei ole, mutta koska vampyyrin perusluonteeseen kuuluu tietty omahyväisyys, ei hän kerta kaikkiaan voi olla huvittumatta nähdessään typeryydestä tai huolimattomuudesta johtuvia vastoinkäymisiä. Tuntemattomien tuska ei miestä liiemmin hätkähdytä, eikä hän vaivaa päätään asioilla jotka kokee jollain tavalla itsestään irtonaisiksi. Ellei kyseessä ole sydänystävä, perheenjäsen tai rakastettu, on turha odottaa miehen rientävän avuksi silkkaa hyväsydämisyyttään, sillä näin tuskin tulee tapahtumaan.

Perhe on asia jota Kain arvostaa ja josta hän välittää. Se ei tarkoita että hän jakaisi kaikki sydämensä salat sisarustensa tai vanhempiensa kanssa, mutta jos eripuraa syntyisi, hän olisi silti aina viimekädessä heidän puolellaan. Vaikka petturimainen takinkääntäminen saattaa sopia Kainin luonnekuvaukseen yleisellä tasolla, se ei päde perhesiteistä puhuttaessa. Lojaalius verta kohtaan tulee miehelle itsestäänselvyytenä, eikä sitä ole kyseenalaistaminen missään tilanteessa. Voi luottaa, että vampyyri seisoo perheensä rinnalla viimeiseen saakka vaikka itse tietäisi vallan mainiosti seisovansa väärällä puolella ja taistelevansa väärien ajatusten puolesta.
Jos Kain onkin muutoin kylmä ja jopa jäätävän tyyni, tunneasioiden kanssa hän on vähintään intohimoinen. Kyynisyyteen taipuvasta luonteestaan huolimatta mies ei ole mikään kivisydän, eikä suinkaan juokse karkuun tunteiden ottaessa vallan. Hän osaa erottaa hetken hullaantumisen ja astetta vakavammat tunteet toisistaan, mutta saattaa toisinaan tehdä jopa hätiköityjä johtopäätöksiä ja ratkaisuja ollessaan tunteidensa riepoteltavana. Mies on myös erittäin omistavainen ja herkästi mustasukkaisuuteen taipuva persoona, joka mielellään pitää kaiken hänelle kuuluvan visusti itsellään.

Vaikka omaakin luontaisen kyvyn herättää kunnioitusta kanssaeläjissään pelkällä olemuksellaan, ei Kain viihdy kirkkaimmassa valokeilassa. Liian pitkään huomion keskipisteenä oleminen lähinnä rasittaa häntä ja saa vampyyrin ärtymään, sillä hän ei kerta kaikkiaan jaksa saatikka viitsi vetää kasvoilleen hymyilevää ilmettä – hän ei myöskään nauti ohjaajana toimimisesta, sillä turhien kysymysten kysely on jotain, mitä mies ei sulata. Kainille mieluisinta olisi se, että hänet jätettäisiin suosiolla omaan ylhäiseen rauhaansa siemailemaan kahvikuppostaan ja seurailemaan tilannetta taka-alalta, jonne hän mielestään parhaiten kuuluu.




HISTORY
  -- Syntyi 1800-luvun alussa kolmanneksi lapseksi
  -- On elänyt kurinalaisesti koko nuoruusikänsä, kasvatettu tiukkaan muottiin
  -- Ei ole koskaan antanut aihetta pettymykseen vanhempien taholta…
  -- …Mutta suhteet heihin ovat jääneet etäisiksi: Kain ole koskaan ollut se kullannupuista rakkain
  -- Tulee kaikkien sisarustensa kanssa toimeen: välittää heistä omalla tavallaan
  -- On hoitanut Neuvoston asioita ulkomailla, muttei läheskään yhtä paljon kuin Seyrena tai Cedric
  -- Elänyt suhteellisen vapaasti suurimman osan elämästään, vietti monen monta vuotta Tanskassa

LONGER VERSION
Kain syntyi arvovaltaiseen ja tunnettuun neuvostosukuun 1800-luvun alussa, kolmanneksi muttei tokikaan viimeiseksi lapseksi. Syntyperänsä vuoksi nuorukainen kasvatettiin alusta alkaen tiukoin säännöin, valaen tiettyyn muottiin, jota myöhemmin koulittiin oikeanlaiseksi. Kain oli nopea oppimaan eikä häneltä puuttunut kuuliaisuutta, mutta palavaa intohimoa Neuvostoa tai sen asioita kohtaan hänelle ei koskaan muodostunut, eikä se jäänyt perheen päältäkään huomaamatta. Suoranainen pettymys nuorukainen ei koskaan ole ollut eikä hän liioin ole häpäissyt perhettään, väärinkäyttänyt asemaansa tai ollut muutenkaan uppiniskainen: oikeanlainen luonne vain uupui. Äitiinsä Kainilla oli huomattavasti läheisemmät välit ollessaan nuorempi, mutta nykyään mies on kasvanut henkisesti erilleen myös hänestä: nuorukainen kuitenkin rakastaa äitiään pyyteettömästi ja hänellä on pinttynyt tapa lähetellä naiselle matkamuistoja maista, joissa kulloinkin vierailee.

Luonnollisesti vartuttuaan koko nuoruusikänsä Neuvostoon tiukasti liitoksissa olevan perheen keskellä Kain on saanut kerättyä vuosien varrella liudoittain sisäpiiritietoa ja tungettua jalosukuista nenäänsä salaisiinkin asioihin. Hän on aina ollut kiinnostunut elimen toiminnasta ja sitä pyörittävistä vampyyreista, sillä älykkäänä nuorukaisena hän totta kai tietää, että tieto lisää valtaa. Kain ei ole koskaan ollut liiemmin innostunut vastuullisista tehtävistä tai jollain tapaa johtotehtävissä pyörimisestä, sillä vaikka näkyvillä oleva valta onkin omalla tavallaan juovuttavaa, siihen liittyy paljon riskejä joita nuorukainen ei halua omalle lautaselleen. Ennen kuin Cedric ja Seyrena taistelivat isänsä suosiosta, Kain liikkui toisinaan neuvoston asioilla perheensä nimissä, hoidellen sitä sun tätä, mutta yleensä varsin huomaamattomasti ja pienimuotoisesti. Tämä järjestely sopi kaikille parhaiten, eikä Kain ole koskaan ottanut itselleen sen kummempaa krediittiä niistäkään vähistä asioista, joita isänsä puolesta on joskus tehnyt.
Järjestetystä avioliitosta on ollut puhetta jo iät ja ajat, mutta mitään ei ole koskaan tapahtunut. Tähän on mitä luultavimmin osasyynä nuorukaisen oma passiivisuus mitä Neuvoston asioihin tulee: tottahan toki naimakauppa olisi joka tapauksessa järkevä, muttei ehkä Kainin kohdalla aivan niin akuutti. Hänellä itsellään ei ole ollut eikä varmasti tule olemaankaan mitään mielipidettä asian suhteen, sillä kyseessä olisi joka tapauksessa lähinnä pelkkä kulissiliitto.

Vanhempien keskittyessä enemmän nuorempiin sisaruksiin tällöin jo lähes vuosisadan elänyt nuorukainen päätti lopulta erkaantua perheen ytimestä joksikin aikaa. Karkuun hän ei kirmannut, saatikka lähtenyt viettämään hulttioelämää pois vanhempien valvovien silmien alta – kyseessä oli itsenäistymismatka, kuten vampyyri itse asian ilmaisee niille, jotka joskus sattuvat kyselemään. Hän asettui noin puoleksi vuosisadaksi Tanskaan, osittain Neuvoston alaisena, osittain ihan pelkästään omasta halustaan ja itseään varten. Vampyyri mieltyi maahan jostain omituisesta syystä, minkä vuoksi vuodet venyivät niinkin pitkiksi, eikä häntä näkynyt kotipäässä kuin juhlien aikaan ja tärkeimmissä tapaamisissa. Yhä nykyäänkin hänellä on mittavasti tuttavia ja jopa jokunen ystävä Tanskassa, ja nuorukainen on käynytkin siellä vakituisesti piipahtamassa ja pitämässä ihmissuhteitaan kasassa aivan viimevuosiin saakka.
Kuten sanottu, Kain ei ole koskaan kokenut itseään liiallisen sidotuksi Neuvostoon tai sen toimiin. Hänellä on omat mielipiteensä kokoonpanon ideologiasta ja tavoitteista: salatuissa ajatuksissaan hän kunnioittaa ja pitää puhdasverisiä suuressa arvossa, eikä opeista huolimatta ole samaa mieltä heidän syrjäyttämisestään. Kain ei kuitenkaan koskaan nousisi avoimesti vanhempiaan tai neuvostoa vastaan, joten ajatukset ovat pysyneet omana tietona kaikki vuodet.

Willingtoniin sisälle kirjautuminen oli Kainin kohdalla aivan yhtä vapaamuotoista kuin kaikki muukin. Puolet sisaruksista oli jo syystä tai toisesta asettunut yksityiskouluun asumaan ja nuorukainen toteaakin tämän usein pääsyyksi siihen, miksi itse lopulta päätyi koulun tiluksille, mutta se ei tietenkään ole aivan koko totuus. Suoraa käskyä hän ei isältään saanut, mutta rivien välistä oli helppo lukea miehen tahtovan toiseksi vanhimman ja rauhallisen poikansa paikanpäälle. Kainin omana ja voimakkaimpana motiivina oli mahdollisesti löytää koulun kautta uusia suhteita ja näkökulmia, päästä asian ytimeen ja ennen kaikkea kerätä omia intressejään parhaiten palvelevaa tietoa.



LOOKS
  -- Varrella on pituutta suunnilleen 188cm, painon puolesta heiluu jossain 70kg:n paremmalla puolella
  -- Ruumiiltaa jäntevä ja  sulavalinjainen, komea olisi ehdottomasti oikea sana tätä kuvaamaan
  -- Vaalea, kuulas iho vailla virheitä tai arpia
  -- Hiukset ovat korpinmustat ja silkkiset, pisimmillään hipovat juuri ja juuri niskaa.
  -- Silmien pohjaväri on vihreänruskea: vasemman silmän iiriksessä on enemmän ruskeaa pigmenttiä
  -- Tummat ja runsaat ripset, jotka levittyvät tasaisesti reunustamaan silmiä
  -- Raamikkaat kasvot, vahvat leukapielet ja terävä leuka: korkeat poskipäät
  -- Pukeutuu klassisen tyylikkäisiin vaatteisiin: pitkiin takkeihin, tummiin väreihin ja ihoa hyväileviin materiaaleihin
  -- Oikean lapaluun päälle on tatuoitu teksti minima maxima sunt (the smallest things are most important)

LONGER VERSION
Ulkonäöltään Kain ei muista vampyyreista paljolti eroa: häntäkin voi surutta luonnehtia jumalaisen kauniiksi, aristokraattisen veistokselliseksi ilmestykseksi upeine yksityiskohtaisine piirteineen. Ensimmäinen mieheen luotu silmäys ei kovin usein jää viimeiseksi, sillä vaikkei hän mikään sädehtivä auringonpaiste olekaan, löytyy ulkonäöstä omanlaistaan jylhää komeutta. Muutamaa astetta tavallista eurooppalaista ihoa vaaleampi hipiä on kaikin puolin virheetön, ilman minkäänlaisia arpia: koskettaessa iho on pehmeä, mutta viileähkö.
Kasvonpiirteiltään Kain on ylevä: ilmeettömyys yhdistettynä vahvoihin piirteisiin saa hänet vaikuttamaan entistäkin ylpeämmiltä. Leukaperät ovat voimakkaat, tuoden sekä ovaalinmuotoiset kasvot että leuan luuston paremmin esille. Nenänvarsi kaartuu kauniisti ja juuri sopivan syvään, jäämättä liikaa näkyville. Ruumiinrakenteeltaan Kain on vankkaa tekoa, mutta onnistuu pituutensa turvin näyttämään samaan aikaan raamikkaalta ja sulavalinjaiselta, pitkistä jaloista puhumattakaan.

Hiusten luonnollinen väri on musta ja sellaisena suortuvat ovat pysyneetkin läpi vuosisatojen: joskus muutos on välttämätöntä, mutta toisaalta, miksi pilata jo toimivaa mallia? Kain ei koe tarvetta ulkonäkönsä ylimääräiseen korostamiseen ja sen vuoksi pidättäytyykin hiustensa värjäämisestä ja muusta sen kaltaisesta toiminnasta. Laadultaan kutrit ovat taivaallista sorttia, taipuisat mutta samaan aikaan tottelevaiset, joskin kostealla säällä herkästi laineille taipuvat. Tämä ei miestä liiemmin haittaa, ja vaikka hän hyvin harvoin hiuksilleen mitään harjausta radikaalimpaa tekee, ne näyttävät silti poikkeuksetta hyviltä.
Silmien perusväri on vihreänruskea, mutta vasemmassa silmässä on huomattavasti enemmän ruskeaa pigmenttiä: tämä saa aikaan hienoisen kontrastin, ja oikean silmän iiris vaikuttaa vihreämmältä kuin se todellisuudessa onkaan. Moni luonnehtisikin miehen silmiä eriparisiksi, mutta ero riippuu paljolti valaistuksesta ja mielialasta. Muodoltaan silmät ovat kapeat ja niissä on paljon potentiaalia: jostain syystä parhaiten välittyvä tunne on kuitenkin välinpitämättömyys, mikä on sinällään huikeaa tuhlausta, ottaen huomioon että halutessaan Kain osaa ilmaista pelkästään silmillään minkä tahansa päällimmäisenä olevan tunteen.

Vaatemaultaan Kain on yksinkertainen, eikä hän pidä prameilusta tai turhasta tilpehööristä. Asusteet ovat hänestä yhdentekeviä, ja avainsana miehen pukeutumisessa onkin yksinkertaisuus. Toki hän on myös käytännönläheinen, mutta haluaa näyttää hyvältä ja huolitellulta ilman oheiskrääsää. Värit eivät ole vampyyrin mieleen, minkä vuoksi musta onkin täydellinen valinta, valkoista unohtamatta. Ottaen huomioon että Kain on syntynyt pari vuosisataa sitten, hän ei yllättäen ole järin innostunut nykymuodista ja sen ottamasta abstraktista suunnasta. Mies verhoaa itsensä mielellään pitkiin tummiin, korkeakauluksisiin takkeihin ja helposti siliäviin materiaaleihin, jotka myötäilevät ihoa ja liikkeitä mahdollisimman paljon.

Kainin kehonkieli on yksiselitteistä ja selvälinjaista, eikä keskustelukumppani kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta milloin vampyyri ei enää jaksa kuunnella. Piilomerkitykset tai epämääräiset liikkeet eivät ole miehen alaa: hän ilmaisee itseään suoraan, mutta totta kai maltillisesti kuten kuka tahansa herrasmies. Ulospäin suuntautuneisuudesta ei silti voida puhua. Olemuksensa puolesta Kain vaikuttaa varmalta ja oman arvonsa tuntevalta – epäröintiä on turha etsiä, sillä sitä ei tule löytämään. Riippuen miehen mielialasta, hän joko silmäilee ympäristöään kiinnostunein silmin, taikka jättää sen täysin omaan arvoonsa. Vampyyrin liikkeissä on omanlaistaan luonnollisuutta ja pehmeyttä, sekä levollisuutta, jota on vaikeaa ymmärtää tai tulkita.
Waylandien tapaan myös Kainilla on tatuointi: se sijaitsee oikean lapaluun päällä. Minima maxima sunt muistuttaa miestä siitä, ettei elämän pieniä yksityiskohtia tule unohtaa tai aliarvioida, sillä ne voivat myöhemmin osoittautua paljon oleellisemmiksi kuin kukaan oli alun alkaen ennustanut. Tatuoinnin on myös omalla tavallaan tarkoitus pitää hänet nöyränä.



EXTRAS
  -- On jostakin syystä erityisen mieltynyt talveen ja pakkaseen
  -- Osaa soittaa viulua mallikkaasti: nykyään säveltää ja soittaa lähinnä ajatteluprosessien yhteydessä
  -- Viulun lisäksi taitaa myös pianonsoiton, mutta laulamisesta ei ole koskaan liiemmin välittänyt
  -- Hallitsee verenhimonsa lähes täydellisesti, ellei joku välttämättä kaadu syliin valtimot aukinaisina
  -- Omistaa lemmikkikorpin, jonka on nimennyt Karmaksi
  -- Kahvin suurkuluttaja, pitää sen kitkerästä mausta
  -- Omistaa maata ja tiluksia sekä Englannissa että Tanskassa


THOUGHTS
Suhtautuu ihmisiin varsin kylmäkiskoisesti ja jopa välinpitämättömästi, mutta se johtuu osittain siitä, ettei ole joutunut tekemisiin heidän kanssaan jokapäiväisesti tai ainakaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Pitää ihmisiä yleisesti hyvin naiiveina ja tietämättöminä, eikä aina jaksa nähdä eroa kävelevän ruokapöydän ja elävän olennon välillä. Poikkeuksia toki aina löytyy, eikä sitä koskan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Itseään alempiarvoisiin vampyyreihin Kain kiinnittää hyvin vähän huomiota, elleivät nämä sitten jostain syystä polje hänen varpaitaan. Hän ei myöskään siedä kenenkään alempiarvoisen itseään pompottelevan tai käskettävän. Lähtökohtaisesti nuorukainen kuitenkin kohtelee kaikkia vampyyreja suunnilleen samalla tavalla, kohteliaasti ja arvokkuudella, ainakin niin kauan kuin nämä pysyvät hyvän käytöksen rajoissa.

Puhdasverisiin ja muihin jalosukuisiin lajikumppaneihin Cayden ottaa mielellään pientä hajurakoa mikäli se on millään tapaa mahdollista ja ihailee itseään vahvempia hyvän matkan päästä. Hän tietää toki paikkansa ja osaa myös käyttäytyä sen mukaisesti, mutta jostain syystä mies mieluummin väistyy takavasemmalle mikäli puhdasta verta on samassa tilassa.